Kaikkein tärkein on terveys. Sitä minulla on riittänyt. Hyvä, että muisti on pysynyt kunnossa. Olisi kauheaa, jos ei muistaisi asioita, sanoo härkmereläinen Lempi Naski.
Hän täyttää 100 vuotta tulevana sunnuntaina 7. päivänä tammikuuta.
Pirteä Naski on tehnyt elämänsä käsitöitä. Hän kutoo edelleen sukkia jatkuvalla syötöllä, pitäen koko suvun ja vähän muitakin jalanlämmittimissä.
Välillä syntymäpäiväsankari nappaa käteensä kynän ja täyttää sanahakutehtäviä. Hän lukee lehdet ja katsoo uutiset televisiosta joka päivä.
– Tämänhetkistä huonompaan on maailma menossa. Venäjä kiusaa Suomea. Sota-ajat palaavat mieleen. Mieheni Heikki oli rintamalla haavoittuen kahdesti. Hänelle jäi pysyviä vammoja, kuten kranaatinsirpaleita vartaloon ja myös henkisiä vaikutuksia.
– Mitä tästä vielä tuleekaan, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Onneksi Suomi liittyi Natoon, joka on turva maallemme, iloitsee Naski.
Aikoinaan hänellä ja Heikillä oli kuusi lasta, joista vanhin täytti 80 vuotta viime lokakuussa. Maat, joista pääosa oli kivisiä peltoja, sijaitsivat eri puolilla kylää, osa yli kymmenen kilometrin päässä.
Sodat käynyt mies on jo edesmennyt, kuten myös yksi lapsista. Lempi Naskille kova paikka oli vuonna 1950 syntyneen Jarmo-pojan poismeno kymmenen vuotta sitten.
Jälkeläisiä Naskilla on neljännessä polvessa. Pian syntyy viidennen polven edustajia.
– Hyvä, kun lapset ovat ympärillä. Oman ikäluokkani ystävät ovat jo edesmenneitä, mutta he ovat edelleen mielessäni. Kaikkien kanssa olen Härkmeressä tullut toimeen.
– Liikaa olen jo maailmaa nähnyt. Tulevaisuudesta en enää ajattele muuta kuin, että pääsisin pian pois. Olen elänyt jo tarpeeksi.
Lempi Naski syntyi Härkmeren Solaxissa kymmenlapsiseen perheeseen. Koulu oli viiden kilometrin päässä. Sinne lapset kävelivät talvessa umpihangessa, koska tietä ei aurattu.
Lapsuus oli köyhää aikaa. Ruokaa oli, mutta ei mukavuuksia. Naski lähti alle rippikouluikäisenä piiaksi hammaslääkäri Sandellille Kristiinaan.
Lempin sisarista ja veljistä on hänen lisäkseen elossa Lapväärtissä asuva 94-vuotias Maire-sisar. Kaikki ovat eläneet pitkään. Kaksi kuoli 87-vuotiaina, muut elivät vähintään 94-vuotiaiksi.
Pitkän iän salaisuudeksi Naski arvioi sen, ettei kukaan lapsista ollut ylipainoinen. Itse hän on ollut elämänsä melko terve, lukuun ottamatta polven loukkaantumista 1980-luvulla. Polvea ei hoidettu lainkaan, joten vaivat ovat jatkuneet.
Hänen ollessaan 95-vuotias, joku lähipiiristä ehdotti avuksi kävelykeppiä.
– Vanhat muorit käyttävät keppiä. Minä en ole vanha muori, vastasi Naski tarjoukseen.
Hän asuu yksin keittäen ruoat itse. Kodinhoitajat käyvät säännöllisesti, paitsi tyttärien tai miniän ollessa paikalla.
Kotia Lempi Naski pitää parhaana paikkana. Hän ei ole kokenut tarvetta, eikä halua muuttaa palvelukotiin.
– Välillä olen ollut Geritrimissä Kristiinassa parin viikon kuntoutusjaksoilla. Siellä oli usein seuranani kärjenkoskelainen rippikoulukaverini Vilma Kankaanpää. Hän kuoli noin vuosi sitten.
– Välttämätöntä olisi, että Geritrimin toiminta jatkuisi Kristiinassa. Mieheni oli siellä 13 vuotta yhteen menoon.
Lempi Naskin lapsuudenkodissa hänen äitinsä leipoi perheelle kaiken tarvittavan leivän. Perinne jatkui Lempin mentyä naimisiin 19-vuotiaana, kun hän muutti nykyiseen asuinpaikkaansa, läntiseen Härkmereen.
Viimeksi vuosi sitten Lempi Naski leipoi Arja-tyttärensä kanssa hapanleipää lapsuudenkodista peräisin olevaa juurta käyttäen.
Juttua on korjattu 4.1.2023 klo 12:13. Alun perin jutussa oli virheellisesti Lempi Naskin edesmenneen puolison etunimi. Hänen nimensä on Heikki Naski. Lisäksi juttua on korjattu 10.1. kello 9 poistamalla virke, jossa kerrottiin virheellisesti, ettei Geritrimiin enää pääse henkilökunnan lomautusten takia. Tämä ei pidä paikkaansa. Geritrimissä on tälläkin hetkellä kuntoutusjaksoja käynnissä sekä hoitoa että kuntoutusta tarjolla, vaikka lomautuksia onkin.