Sattui käteen kirja Purjeiden Kaupunki. Se kertoo Kristiinan jopa loisteliaasta historiasta ja merkityksestä Suomelle, länsirannikolle ja pitkälle sisämaahan. Sanotaan sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee, mutta siitä huolimatta muistelen omia kokemuksiani aiheesta.
Mieleen on jäänyt erityisesti 50-luvulta Mikkelimarkkinareisut Rinta-Kannon linja-autolla kun Krimonmäeltä laskettiin pitkällesillalle. Vasemmalla Hämäläisen liiketalossa oli viinakauppa, jonka ovelta ulottui parijono lähes tielle asti. Siinä näkyi rannassa tukkuliikkeiden varastot vieri vieressä. Sillankupeessa olevalta laiturilta oli purettu propsikuormia valtavat röykkiöt, Tori oli täynnä väkiä, ”hurjakauppias” myi kintaita ja kampoja, Oliko satasen satsia vai mitä lienee, sivummalla tehtiin hevoskauppaa. Tunnelma oli pikkupoijalle mahtava.
Vielä 60-luvulla satamassa oli valtavat lautataapelit, joita oli tuotu sahoilta jopa Parkanosta asti. Taisi olla Karijoellakin tomineilla 6-7 sahalla omat lautatapulit, joista sitten ulkomaille lähtevät laivat lastattiin.
Aluesairaalan rakentaminen oli merkittävä parannus naapurikuntienkin lääkäripalveluihin. Se oli muutaman miehen uroteko. Sairaalan 90-luvulla alkanut tuhoaminen harmittaa vieläkin. Siihen ei järkeä käytetty.
Vielä 70-luvulla näytti lupaavalta, kun Pohjolan Voima aloitti rakentamisen. Tapparan pusero päällä jos mies meni kysymään töihin, sai työn välittömästi.
Kaupungin kaupoissa ja ravintoloissa oli elämää niin arkena kuin viikonloppuina.
Mutta joku virus, joka oli iskenyt jo purjelaivakauden päätyttyä, vahvisti otettaan. Kaupungin päättäjät kerta toisensa jälkeen torjuivat uusien yritysten tulon ja huippuna lienee Fennovoiman torjuminen.
Sen sijaan että olisi tullut työpaikka muutamalle sadalle insinöörille, kuten R N asian kuvaili. kaupunki otti muutaman sata pakolaista.
Fennovoiman parin kolmensadan hehtaarin ”ydinvoimapuistolle” ei löytynyt tilaa, mutta tuhansia hehtaareja tuhoavalle ”tuulipuistoille ” näyttää olevan todellinen kutsumus - kerrankin yli puoluerajojen. Siinä ei paina mitään joku mailmanperintöehdokasalue, ei kun myllyjä vain. Reilut 500 on vissihin tavoitteena.
Nyt kun näillä ”tuulipuistoilla” (niiden sosiaalituilla) on saatu tulokseksi Pohjolan Voiman sulkeminen kaupungissa ilmeinen tyytyväisyys ja tavoite on lähes saavutettu.
Lähiajan tavoitteena lienee, että hiilivoimala puretaan kokonaan. Kaupungin ei tarvise periä sen vähäistä mitä lieneekään kiinteistöveroa. Alueelle sadaan muutama huvilatontti ja on valmis venelaituri johon pääsee isommatkin huviveneet.
Kaukana on ne ajat kun Ilmajoelta ja sen kappeliseurakunnasta Kauhajoelta käytiin hakemassa kaupungin viinaa tai tultiin hakemaan ulkomaan tuliaisia. Veturi on hävitetty niin kuin kiskotkin, vain talli jäi.
Löytyyskö kaupungista tai lähiseudulta yrittäjää, joka vois aloittaa peilien valmistuksen ja vaikka korruptio on kielletty, lahjoittaisi niitä päättäjille yli puoluerajojen. Toisaalta pitää muistaa, että jos kottaraaspönttöhön ei tuu virtaa, voiko sinne odottaa valojenkaan syttyvän.
Kalervo Uusitalo,
faari maaseurulta.
Karijoki