Kirjoitus on vastine päätoimittajan kolumniin (18.11.2015):
Kellarin ulkopuolella on pimeää, ulkovaloa ei ole muistettu laittaa päälle. Ovessa on haalistunut lappu ”Kellari”. Hieman raskas ovi narisee auetessaan ja kolahtaa kunnolla mennessään kiinni. Tämä ei kuitenkaan ole mikä tahansa kellari!
Eteisessä naulakko tursuaa ulkovaatteita ja lattialla kengät ovat sekaisessa järjestyksessä. Sisällä Kellarilla on nuorten maalaamat tilat, useampi eripari sohva sekä bändisoittimet. Seinälle maalatussa puussa valokuvat muistuttavat yhteisistä leireistä ja tapahtumista. Kauan odotettua lisätilaa on alkusyksystä saatu kaatamalla kahden huoneen välistä seinä. Seurakunnan nuorisotila Kellari kokoaa viikoittain nuoria yhteen viettämään vapaa-aikaa. Aktiivikävijät ovat tällä hetkellä 13-18-vuotiaita nuoria ja kävijöitä on kerralla keskimäärin parisenkymmentä. Tiistaisin hengataan porukalla, juodaan kahvia ja rupatellaan. Perjantaisin kokoonnutaan yhteiseen nuorteniltaan; lauletaan, leikitään, pysähdytään elämän tärkeiden kysymysten äärelle ja nautitaan yhteisestä olemisesta. Ja tietysti – juodaan kahvia sekä syödään yhdessä iltapalaa.
Paikalla on aina aikuinen, nuorisotyöntekijä. Paikalla ei tarvitse olla vahtimassa, ettei mitään rikota tai sotketa eikä aikuinen muutenkaan ole kyttäämässä. Aikuinen on paikalla, jotta yhdessä voidaan puida mopojen vikoja, koulu- ja kotiasioita sekä pelata vaikka puhelimella. Aikuinen on paikalla, jotta on joku, jota nuori voi nykäistä hihasta ja kertoa mikä mieltä painaa. Aina ei tarvita edes hihannykäisyä, sillä onhan olemassa puhelimen viestisovellus WhatsApp. Kellonajasta riippumatta nuorisotyöntekijälle voi pistää viestin ja saa tietää, että viestin lukija on aikuinen, joka välittää.
Aikuisina olemme halunneet tehdä Kellarista paikan, jonne jokainen nuori on tervetullut omana itsenään. Paikan, jossa voi turvallisesti viettää vapaa-aikaa, kuulua porukkaan. Kaikki eivät tähän porukkaan halua kuulua, mutta kaikille annetaan mahdollisuus. Paikka on aikuisten luoma ja aikuisten rajojen alainen, mutta nuorten oma. Kysyttäessä nuorilta mielipidettä Kellarista, arvoisensa maininnan saavat ilmainen kahvi, hyvä henki, riparimerkkien keräysmahdollisuus, rakkaat ystävät, henkevät keskustelut ja yhteinen tekeminen.
Useampi nuori allekirjoitti erään nuoren sanat: ”Kellarin ovee ei koskaan laiteta kenenkään nenän edestä kiinni. Kellarille voit tulla, vaikket olis koskaan ennemmin siellä ollutkaa ja tiedät olevas tervetullu. Ja tiedät että kukaan ei koskaan tuu sanomaan sulle, ettet sä voi käydä täällä.”
Päätoimittajan kysymykseen ”onko tämä kaikki mitä nuorille on tarjottavana vai voisiko tilanne olla toisin?” saamme yhdessä nuortemme kanssa ilolla vastata: Parempaakin on tarjolla!