Joka vuosi sama ilmiö. Syksyn pimeiden saavuttua erilaiset ilkivallan teot yleistyvät. Kyse on usein pienistä tihutöistä, mutta kohdalle sattuu myös aivan käsittämättömän tuhoisia tekoja.
Aina ei tällaisen teon tekijä ole edes anastanut omaisuutta tai saanut itselleen taloudellista hyötyä osakseen. Sen sijaan vahingonteon kohteeksi joutunut on ihmeissään ja kokee tulleensa vähintääkin loukatuksi. Pahimmassa tapauksessa pelko omasta turvallisuudesta hiipii mieleen.
Turhautuminen, päihteet ja yksinkertaisesti ajattelemattoman lapsellinen käytös selittävät suurimman osan monesta tihutyöstä.
Ihminen ei perustaltaan ole paha tai pahaa tarkoittava. Toiselle harmia ja taloudellisia tappioita aiheuttavia ihmisiä ei synny. Tällaiseen käytökseen on olemassa aina jokin syy. Näin on uskominen.
On ihmisiä, jotka uskovat saavansa jonkilaista tyydytystä aiheuttamalla vahinkoa toisille. Nämä teot eivät kuitenkaan saa tasapainoon tuhon tekijää, vaan aiheuttavat ainoastaan lisää kiukkua ja tuskaa.
Omaisuusriikoksiin syitä etsittäessä on niitä, jotka näkevät mahdollisuuden myös jonkun tai joidenkin ryhmien mustamaalaamiseen. Monesti totuus on kuitenkin toinen. Syyllisiksi paljastuu henkilöitä, joilla ei luulisi olevan tarvetta näihin rikoksiin.
Neljä sanaa, jotka toistuvat usein kertovat paljon siitä, mikä oikeasti on ilkivallan tekijöiden tekojen takana.
On vain paha olla.