Viime aikojen luontojutuista päätellen Suomessa on yhtäkkiä herätty siihen, että metsät ovatkin tärkeitä! Mutta metsä on ollut aina suomalaiselle tärkeä ja se tulee aina määrittämään hyvinvointiamme.
Tällä menolla metsät tuhoutuvat ihmisen toiminnan seurauksena. Ihminen tuhoaa metsiä hakkuiden, rakentamisen, kaivostoiminnan, ja peltojen raivauksen vuoksi.
Tuulivoimarakentaminen tuhoaa metsää noin 2–3 hehtaaria jokaista voimalaa kohti. Lisäksi metsää kaadetaan sähköasemia, sähkönsiirtolinjoja ja leveitä tielinjoja varten. Tuulivoima tarkoittaa myös murskelouhosta jonnekin.
Metsien säilyttämisen arvo ymmärretään kansainvälisessä keskustelussa. Todellisuus vain on toinen kuin kauniit puheet ja tavoitteet. Karu totuus on nähty Kristiinan Metsälässäkin.
Saksa ja kansainvälinen luonnonsuojeluliitto Iucn asettivat vuonna 2011 Bonnissa tavoitteen korjata tuhoutuneita metsä- ja muita luontoalueita 150 miljoonan hehtaarin verran vuoteen 2020 mennessä. YK otti tavoitteen omakseen vuoden 2014 ilmastokokouksessa.
Lopullinen tavoite on pysäyttää metsäkato ennallistamalla metsiä 3,5 miljoonaa neliökilometriä vuoteen 2030 mennessä. Suomen pinta-alaan verrattuna määrä on noin kymmenkertainen. Tavoitteeseen pääseminen sitoisi ilmakehästä hiilidioksidia 1,7 miljardia tonnia.
Iucn:n mukaan tavoitteeseen ollaan pääsemässä. Tämä on hyvä, sillä metsät vaikuttavat mm. maapallon ilmastoon, eläimistöön, kasvillisuuteen sekä ihmisiin.
Tavoitteiden tueksi on laadittu kartta palautettavista metsäalueista. Suomessa olisi sopivia yhtenäisiä ja yksittäisiä ennallistamiskohteita. Päätökset metsien ennallistamistarpeesta on kuitenkin haluttu jättää kokonaan paikallistasolle.
Mutta mitä täällä tapahtuu? Onko edes Suupohjan metsät Närpiössä ja Kristiinassa säästetty? Koko läntinen Suomi, Suupohjakin, on ylikaavoitettu tuulivoimalle – käytännössä joka ikiseen maisemaan tulisi voimaloita.
Koska poliitikot käsittävät, että se mikä tapahtuu maisemalle, se tapahtuu metsälle ja ihmiselle?
Päivi Peltoniemi
Kurikka