Pääsiäinen toi minulle sellaisen hyvänolon tunteen, jollaista en olisi uskonut enää kokevani.
Nelisenkymmentä ihmistä, joiden ikähaitari noin 70 vuotta, olivat oikeastaan vain nuorisoseuran talolla. Kotonakin ollessa ajatus meni tulevaan revyy-esitykseen Vanhassakylässä.
Mielessä oli pysyykö porukka terveenä, koska äkillistä kulkutautia oli monissa perheissä. Jonkin avainhenkilön sairastuminen olisi kaatanut koko esityksen.
Hyvänolon tunteeseen havahduin toisena pääsiäispäivänä ennen kolmatta esitystä, ei minkäänlaista kyllästymisen merkkiä, kaikki täysillä mukana. Ajattelin etenkin nuoria äitejä, jotka joutuivat hankkimaan hoitoapua sairastuneille lapsille. Iloisuus ja hyväntuulisuus oli porukasta havaittavissa, vaikka kaikki tiesivät, että mitään tästä ei makseta. Suurin palkitsija oli salintäyteinen tyytyväinen yleisö. Naiset keittiössä pystyivät tarjoamaan nopeasti väliajan kahvit, jotka varmasti maistuivat.
Oma osuuteni revyyssä ja sen valmisteluissa oli vähäinen, olin toki tietoinen niistä vaikeuksista joita matkan varrella oli. Sairaudet pitkittivät esityksen valmistumista, mutta en havainnut, että missään vaiheessa olisi oltu heittämässä pyyhettä kehään.
Yleisesti puhutaan, että nykyihmisille, etenkin nuorille pitää kaikki tarjota valmiina, revyymme osoitti väitteen jälleen vääräksi. Kaikki oli itse tehtyä ja osa nuorten ideoimaa.
Palkkiona tästä hyvä mieli ja talomme pystytään pitämään kunnossa ja lämpimänä.
On pannut ajattelemaan, olisiko meillä ollut rohkeutta ja mahdollisuutta toteuttaa viimeisintä isoa remonttia ilman näitä revyitä, koska omarahoitusta on tarvittu remonttiin ja talon ylläpitokuluihin tänä aikana kymmeniä tuhansia.
Onneksi otimme onkeemme Ullan idean rannikolla tutusta toiminnasta.
Lopuksi kysyn myös löytyykö toista teatteria, jonka lavalla on yhtä edustava joukko nuoria upeita naisia?
Antti Jaakkola
Vanhakylä