Suupohjalaisille ja erityisesti kristiinankaupunkilaisille ihan arkipäivään kuuluvasta turvapaikkakeskustelusta on tullut valtakunnallisesti monin tavoin varsin yllätyksellinen. Vasta nyt monet Suupohjassa asuvat ovat havainneet, kuinka tietämättömiä ja ennakkoluuloisia ulkomaalaisia ja erityisesti turvapaikkkaa hakevia kohtaan eri puolilla Suomea ollaan.
Suomessa, koskien myös Kristiinaa, turvaa hakevien määrät ovat moninkertaistuneet aiempaan verrattuna. Sen seurauksena on ilmaantunut epäluuloisuutta, pelkoa ja jopa käsittämätöntä ja täysin perusteetonta kateutta, todellakin kateutta, turvaa hakevia kohtaan. Väistämättä joutuu pohtimaan syitä tällaiseen käytökseen.
Syynä monia hämmästyttävään ja jopa vastenmieliseen käyttäytymiseen voi olla tietämättömyys. Tosin kun keskustelu on nyt ryöpsähtänyt valloilleen, ei keneltäkään liene jäänyt pimentoon se, että kyse on näiden turvaa hakevien ihmisten, perheiden ja lasten hengestä.
Ymmärrystä pakolaisvastaisia mielipiteitä esittäville on vaikea jakaa. Jos kyseessä on todellinen hätä, on ihmisen autettava lähimmäistään. Ihonväristä tai kulttuuritaustasta riippumatta.
Toinen asia on, että tällaista massapakolaisuutta käyttävät epäilemättä hyväkseen myös ne, joilla ei ole perusteita turvan hakemiseen. Kaikki voimavarat onkin käytettävä todellista apua tarvitsevien hyväksi ja taustojen selvittämiseksi. Paine tähän kasvaa koko ajan eri viranomaistahoilla.