Kuntien julkisten asiakirjojen julkisuus ei toteudu kaikissa kunnissa, vaikka sitä määrittelee laki.
Jyväskylän yliopiston viestitntätieteiden laitos lähetti 301 kunnalle kyselyn, jossa tiedusteltiin näistä perittävää hintaa ohjeistuksineen ja kolmea viimeisintä kullekin kunnalle saapunutta tietopyyntöä. Kolmannes, eli 96 kuntaa ei edes vastannut kyselyyn.
Julkisen sanan edustajat törmäävät varsin usein puutteelliseen tiedon saantiin kuntien päätöksistä. Yksittäisten kuntalaisten kohdalla asiakirjojen saanti voi olla vielä tätäkin vaikeampaa.
Yhä useammin ensimmäisen pyynnön esittäminen ei riitä asiakirjan saamiseksi. Tarvittavaa tietoa joutuu utelemaan uudestaan, ennen kuin se toimitetaan kyselijälle. Eikä tämä koske pelkästään kuntien julkisia tietoja. Sama toistuu myös monien viranomaistahojen tiedottamisessa.
Asiakirjojen saantiin voi vaikuttaa myös käsiteltävän asian tai pöytäkirjojen osittaisjulkisuus. Tällaisia ovat muun muassa jotkut perusturvaan liittyvät, lähinnä sosiaalihuollon puolen päätökset. Näissä tapauksissa halutaan suojella asianosaisia intimiteettiin vedoten. Tiedon salaamiselle on tällöin hyvät, useimpien hyväksymät perusteet.
Periaate asiakirjojen julkisuudesta on ollut voimassa jo 300 vuotta. Nykyinen julkisuuslaki on vuodelta 1999. Silti tiedonsaanti yhä takkuilee, vaikka muuten yhteiskunta on muuttunut varsin avoimeksi ja läpinäkyväksi.