Sisällissodan taisteluita käytiin helmikuussa sata vuotta sitten Ahlaisten Korkeakoskella.
Noihin taisteluihin osallistui myös useita isojokisia. Heidän joukossaan myös Arvo Johannes Honko Vanhastakylästä ja Oskari Villiam Peltomaa, aiemmin Munck sekä Niilo Peltomaa, aiemmin Nels Williams Peuralankylästä.
Heistä Arvo ja Oskari kaatuivat rintamalla 24.2.1918. Niilo kuoli kotiuduttuaan kotonaan pari kuukautta myöhemmin keuhkokuumeeseen.
He taistelivat ”Kristiinan lentävässä pataljoonassa” Ahlaisten taisteluissa. Arvo ja Oskari olivat etuvartiossa, eivätkä saaneet tietoa vetäytymisestä. Odottivat vihollista eri suunnasta mistä ne tulivat, luulivat heitä omiksi. Tapahtumapaikka on Korkeakoskella nykyisen Maijalantien alkupäässä.
Tutkija Tuomas Hopun mukaan Kristiinan lentävään pataljoonaan kelpuutettiin vain A1 kuntoisuusluokkaan kuuluvat.
Arvo Honko syntyi Isojoen Vanhassakylässä 10.3.1900, joten kaatuessaan hän ei ollut täyttänyt vielä 18 vuotta.
Hänen isänsä oli maanviljelijä Frans Oskari Honko. Hän kuoli keuhkotautiin 7.3.1901, jolloin Arvo-poika oli juuri oppinut kävelemään.
Isä näki poikansa kävelevän ”erustuvan” päästä päähän ennen kuolemaansa. Puoliso oli Hilda Lyydia o.s. Ojanperä, syntyisin Lapväärtistä.
Hän solmi uuden avioliiton 1904 Kanadasta palanneen Frans Vihtori Jaakkolan kanssa, perhe kasvoi viidellä lapsella.
Arvo sai päästötodistuksen Vanhankylän kansakoulusta 13.5.1913. Hän työskenteli perheen maatilalla ja oli lukemisesta kiinnostunut, haaveili agronomin tutkinnosta.
Hänet surmattiin kahdella luodilla, toinen pään läpi niskaan, toinen luoti lävisti rinnan.
Kerrotaan, että kidutustakin olisi tietojen saamiseksi harjoitettu. Kerrotaan, että tikkuja olisi työnnetty kynsien alle.
Arvon ruumis oli peitetty lumeen ja haudattu läheisen pellon ojaan, josta vasta myöhemmin löytyi. Kukkaro ja kello oli varastettu.
Aikalaiset ovat kertoneet, että täkäläisetkin lähtivät alkuaan vapaussotaan riisumaan venäläiset Kristiinassa aseista. Toki pian huomattiin sodan todellinen luonne. Pohjanmaalla vuoden 1918 muistomerkit ovat kyllä vapaussodan nimellä.
Oskari Peltomaa oli syntynyt Isojoella 23.10.1898 eli myös hän kaatui alle 20-vuotiaana. Oskari oli Isojoen kanttori Johan Munckin nuorimman pojan poika.
Hänen äitinsä kuoli, kun Oskari oli vasta vuoden ikäinen. Hänen tätinsä, Niilon vaimo Loviisa otti hänet kasvattilapsekseen Peltomaahan. Siitä syystä hän käytti aikuisena sukunimeä Peltomaa.
Oskarista kerrotaan, että hän kävi kansakoulua ainoastaan pari kuukautta. Harrastuksena hänellä oli viulunsoitto. Hän liittyi Kristiinan lentävään osastoon 11.2, joten hän ei ehtinyt ennen kaatumistaan ottaa osaa muihin taisteluihin. Oskarin pään läpi oli mennyt neljä luotia.
Niilo Peltomaa oli syntynyt 22.5.1864 Merikarvian Lähteenkorvassa. Nels Williams nimet ovat perua hänen tekemistään useista Amerikan matkoista Wyomingin osavaltion hiilikaivoksille. Sitä perua lienee hänen alttiutensa keuhkokuumeeseen, joka mainitaan kirkonkirjoissa hänen kuolinsyykseen. Hiilikaivostyöläisillä oli ammattitauteina hiilipölystä johtuvat keuhkosairaudet. Hän kuoli 27.4.1918, joten hän oli kuollessaan vasta 53-vuotias.
Kaatuneita muistetaan 24. helmikuuta. Aluksi käydään taistelupaikalla. Kokoontuminen on Viisarinmäellä, josta siirrytään Korkeakoskelle. Sieltä palataan Isojoen sankarihaudoille, jossa lasketaan seppele kaatuneiden muistomerkille.
Tapahtuman järjestämisen alkuunpanija on Antti Jaakkola, Arvo oli Antin isän velipuoli. Järjestelyissä mukana on myös Rauno Peltomaa, Niilo Peltomaan jälkeläinen kolmannessa polvessa.
Rauno Peltomaa
Peuralankylä
Antti Jaakkola
Vanhakylä