Vuodenvaihteessa tuli kuluneeksi 45 vuotta siitä, kun Tiukan, Lapväärtin ja Siipyyn kunnat liitettiin Kristiinankaupunkiin. Olen yksi vielä elossa oleva entinen kaupunginvaltuutettu, joka oli hyvin keskeisesti mukana Suupohjan läntisen osan käsittäneessä kuntauudistuksessa.
Naapurikuntien liittäminen Kristiinankaupunkiin oli valtuuston enemmistön 9-8 mielestä pakkoliitos. Enemmistö halusi, että kaupunki säilyy itsenäisenä. Asiasta päätettiin kaupunginvaltuuston kokouksissa 18.3.1969 ja 30.12.1970.
Enemmistön muodostivat ns. suomalainen vaaliliitto 5, sosiaalidemokraatit 2 ja kansandemokraatit 2 valtuutettua. Vähemmistöön jäivät ruotsalaisen kansanpuolueen 7 valtuutettua ja yksi ruotsinkielinen sosiaalidemokraatti.
Naapurikunnat Siipyy, Lapväärtti, Tiukka ja Karijoki olivat halukkaita valtuustojensa enemmistöpäätöksillä liittymään Kristiinankaupunkiin. Lapväärtin ja Siipyyn vähemmistöön jääneet valtuutetut olisivat halunneet, että myös Karijoki olisi liitetty Kristiinankaupunkiin.
Vastoin Kristiinankaupungin virallista päätöstä säilyä itsenäisenä, valtioneuvosto teki 27.4.1972 päätöksen Tiukan kunnan liittämisestä Kristiinankaupunkiin. Kesäkuun lopussa valtioneuvosto päätti myös Lapväärtin ja Siipyyn kuntien liittämisestä.
Koska haluttiin kielellisen tasapainon säilyvän tulevassa suurkunnassa, tekivät kuusi suomenkielistä kaupunginvaltuutettua 4.5.1972 aloitteen Karijoen kunnan liittämisestä Kristiinankaupunkiin. Tehtyä aloitetta käsiteltiin kaupunginvaltuuston kokouksessa 15.5.1972. Aloite pantiin kuitenkin pöydälle äänin 9-8. Enemmistön muodostivat ruotsalainen kansanpuolue 6, ruotsinkieliset sosiaalidemokraatit 2 valtuutettua ja yksi ruotsinkielinen kansandemokraatti. Vähemmistöön jäivät suomalainen vaaliliitto 5, suomenkielisiä sosiaalidemokraatteja 2 valtuutettua ja yksi suomenkielinen kansandemokraatti.
Päätöksen mukaan asia oli palautettava kaupunginhallitukselle, joka sen jälkeen, kun laki kuntauudistuksesta, sekä yhteistoiminta-alueista on annettu, ottaa Karijoen liittämisen Kristiinankaupunkiin uudelleen harkittavaksi.
Jos päätös olisi ollut myönteinen Karijoen kunnan liittämiselle, olisi valtioneuvoston ollut vaikea tehdä kielteistä päätöstä. Vai kuka tietää, ettei se olisi sitä tehnyt. Ei valtioneuvosto välittänyt tippaakaan Kristiinankaupungin päätöksestä pysyä itsenäisenä, kun se päätti liittää kolme maalaiskuntaa Kristiinankaupunkiin.
Suurkunnan kielisuhteet olisivat vuoden 1970 väestölaskennan mukaan olleet seuraavat: suomenkielisiä 5.714 eli 49,93 % ja ruotsinkielisiä 5.734 eli 50,07 %. Eli ruotsinkielisiä olisi ollut 15 enemmän.
Liitospäätökset tehtiin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen toimesta. Vuoden 1972 joulukuussa teki Kalevi Sorsan enemmistöhallitus kielteisen päätöksen Karijoen kunnan liittämisestä Kristiinankaupunkiin. Päätös oli Karijoen liitosta vastustaneille myönteinen. Samassa kokouksessa eli 28.12.1972 päätettiin kuitenkin, että Isojoen ja Karijoen kunnat muodostavat yhteisen terveyskeskuspiirin Kristiinankaupungin kanssa.
Pääministeri Sorsa oli vielä edellisenä iltana eli 27.12.1972 ollut valmis liittämään sekä Karijoen, että Isojoen kunnat Kristiinankaupunkiin. Kertoman mukaan tietyistä asioista oli sovittu pääministerin sijaisen Johannes Virolaisen johdolla todennäköisesti hallituksen iltakoulussa Sorsan ulkomaanmatkan aikana.
Ennen valtioneuvoston päätöstä kansanterveysyhteistyötä vastustettiin kiivaasti Kristiinankaupungissa lähinnä erään puolueen taholta. Valtuuston kokouksista selvittiin kuitenkin kuiville monien mutkien ja kiemuroiden jälkeen.
Jarrutuksesta huolimatta kansanterveystyön kuntainliitto muodostettiin valtioneuvoston päätöksen mukaisesti. Mukaan tulivat suur-Kristiinankaupunki, Karijoki ja Isojoki. Nyttemmin kuntainliittoa ei enää ole olemassa. Karijoen liitos on edelleen tekemättä.
Erkki Ikkelä-Koski
kaupunginvaltuuston
puheenjohtaja 1970-1972
suomalainen vaaliliito