Lapväärttiläinen Katarina Rosenback ei miettinyt nuorena lainkaan kauppiaan uraa. Hän vannoi, ettei ikinä muuta takaisin Lapväärttiin tai ylipäätään Kristiinaan. Kotinurkat hän karisti heti, kun opiskelupaikka kasvatustieteiden parissa aukeni Vaasassa.
Nyt hän naurahtaa vanhoille sanomisilleen. Kotiseutu veti puoleensa. Hän palasi Lapväärttiin jo ennen kuin valmistui Vaasasta. Rosenback työskenteli muutaman vuoden isänsä ja setänsä pyörittämässä Rosenbackin rauta- ja maatalouskaupassa, kunnes jäi äitiyslomalle.
Sen jälkeen Vaasa kutsui taas. Hän pääsi ruotsinkieliseen Pohjanmaan nuorisojärjestöön, jonka pääpaikka sijaitsee Vaasassa. Työ nuorisoseurojen parissa vei pitkin maakuntaa.
- Joku päivä saatoin olla Kokkolassa ja seuraavana päivänä Siipyyssä.
Kilometrejä kertyi. Jossain vaiheessa hän alkoi kyllästyä päivittäiseen ajamiseen Vaasan ja Lapväärtin väliä. Rosenback jätti pestinsä. Sitten hän tuli valituksi Kiilin toiminnanjohtajaksi. Kiilissä vierähti viitisen vuotta.
- Se oli ihana työ. Et ikinä aamulla tiennyt, mitä töissä tulee vastaan. Yhtenä hetkenä siivosin vessoja ja toisena opastin Eu:n parlamentaarikkoja.
Jo pitkään hän on toiminut yhtenä K-rauta Rosenbackin ja Lantmännen agro Lapväärtin kauppiaista. Perheyritystä Katarina pyörittää veljiensä Martinin ja Markus kanssa.
- Setämme osuus jaettiin meidän kolmen kesken. Menimme aika pitkään niin, että isämme oli toimitusjohtaja. Hän oli kuitenkin toimitusjohtaja lähinnä paperilla. Isä oli paljon asiakaspalvelussa. Hän tykkäsi siitä, kuten minäkin.
Sisaruksilla on selkeä työnjako. Niin pitää Katarinasta ollakin, sillä muuten hommasta ei tulisi mitään. Katarinan vastuulla ovat viherpiha- ja sisustusosastot sekä Lantmännen agron hallintoa ja johtamista. Martin hoitaa rakennuspuolen ja vastaa suurimmasta osasta ostoja, Markus huolehtii vapaa-ajan puolesta. Joskus sisarusten välillä leimahtaa pieniä riitoja.
- Henkilöstö on tottunut siihen, että tuossa ne nyt vähän juttelevat. Ei tämä aina helppoa ole. Minusta on silti hyvä, että kun jutellaan, niin jutellaan kovaa. Ja kaikki on seuraavassa minuutissa ohi.
Työelämän hyvä tyyppi -sarjaan kauppiasta ehdotti yrittäjä Jussi Ulfves. Hän kehuu Rosenbackalta saavan aina hyvää palvelua, vaikka liikkeessä olisi kiire. Rosenback on aina iloinen ja jaksaa palvella.
Suurin hoppu on keväällä ja alkukesällä. Kesäisin hän tekee 60-tuntista työviikkoa, muttei valita.
- Tämä on mahtava työ. Tykkään asiakkaista ja siitä, että saan jutella ihmisten kanssa.
Vapaa-aikana hän tekee remonttia. Perhe aikoo jossain vaiheessa muuttaa vanhaan pohjalaistaloon, joka toimi ennen muinoin Lapväärtin kunnanvirastona. Rakennuksessa sijaitsi joskus myös Rosenbackin venemyynti ja sukuyritys omisti pytingin. Menossa on perusteellinen kunnostus. Jäljelle jäävät vain hirsiseinät ja kakluunit. Apuna on kirvesmiehiä.
- Meille tuli ongelmia. Koen, että remontoisimme paikan 1900-luvun henkeen. Lapsien mielestä pitää olla uutta ja nykyaikaista. Tiedä sitten, mitä tulee!
Talvena hän keksi uuden harrastuksen, kun kansanopisto alkoi opettaa vanhan kansantanssin Härkmeren purpurin alkeita. Tunnit ovat siitä omalaatuisia, että paikan päällä on aina viulunsoittaja.
- Sitä on viimeksi tanssittu 1973. Pienenä vanhempani olivat mukana Härkmeren purpuri-ryhmässä. Ajattelin, että sitä olisi mukava oppia. Se on tosi kiva tanssi.
Tausta
Työelämän hyvä tyyppi -sarja
Suupohjan sanomat pyytää lukijoita ilmiantamaan hyviä tyyppejä työelämästä. Valitun iällä tai koulutuksella ei ole väliä.
Kauppias Katarina Rosenbackia sarjaan ehdotti Jussi Ulfves Kristiinan Itäpuolelta.
Rosenbackin ehdotus sarjaan on yrittäjä Johanna Rosenlund. Rosenback perustelee, että Rosenlund on nuori ja innokas yrittäjä. ”Hän on vapaa-ajallaan monessa mukana ja hänellä on kyky innostaa muita mukaan.”