Kristiinassa on kymmenen vuoden ajan puhuttu suomen- ja ruotsinkielisen yläasteen ja lukion yhteisen koulukampuksen muodostamisesta. Nyt sille näyttää olevan enemmän tukea kuin koskaan.
Kaupunginvaltuutettu ja ruotsinkielisen yläasteen ja lukion opettaja Peter Grannas (r.) esitti Syd-Österbotten -lehdessä mielenkiintoisen ajatuksen yhteistyön aloittamisesta jo esikouluista.
Itse olen kauan ollut sitä mieltä, että suomen- ja ruotsinkieliset oppilaat tulisi laittaa samaan kouluun, jossa heille opetetaan kahta äidinkieltä ja muukin opetus olisi kaksikielistä.
Näin heistä tulisi täysin kaksikielisiä.
Ajatukseni vastustajat vetoavat lakiin ja muihin asioihin, mutta esteet voidaan poistaa, jos aitoa tahtoa on. Ja mahdollistaahan jo nykyinenkin lainsäädäntö erilaisten kokeiluhankkeiden toteuttamisen. Se edellyttää toki täydellistä kaksikielisyyttä myös opettajilta, mutta onhan kielitaitovaatimus monella muullakin alalla.
Suomessa on jo kauan toiminut englantilais-suomalainen ja ranskalais-suomalainen koulu sekä saksalais-suomalaisia Steiner-kouluja. Mikseivät siis molemmat suurimmat kieliryhmämme voisi käydä yhteistä koulua? Ruotsinkielisillä puolella on kiire tehdä jotakin, kun lukion jollain vuosiluokalla on vain seitsemän oppilasta. Suomenkielisellä puolella tilanne on parempi, kiitos karijokelaisoppilaiden. Kauhajoki-myönteisyys on kuitenkin kasvanut Karijoella, ja on vain ajan kysymys, milloin Karijoki valitsee myös kouluasioissa Kauhajoen. Silloin Kristiinassa on todellinen hätä.
Täydellinen kouluyhteistyö ei toteudu hetkessä. Se vaatii pitkää kypsyttelyä ja asennemuutosta. Mutta ellei mitään tehdä, ei meillä kohta ole suomen- kuin ruotsinkielistäkään yläastetta ja lukiota. Kuka silloin haluaa muuttaa Kristiinaan – tai asua täällä? Koulukampus-hanke on tervetullut päänavaus kieliryhmien yhteistyölle. Sen valmistelu on annettava koulualan ammattilaisille. Jos poliitikot sekaantuvat siihen, mukaan sotketaan kielipolitiikka, ja koko hanke varmasti sössitään.
Seppo Kuusinen
Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja