Mistä kaupunki säästäisi Kristiinassa?
Siinäpä kysymys. Muutkin kunnat pohtivat säästöjä. Kristiinassa ratkaisu löytyy kaksikielisyydestä.
Poliittisen piirin ennakkoluulot on haudattava mappi ööhön, ettei kuntalaisten yhteinen vene uppoa. Suuri osa säästöistä löytyy kouluista, eikä tarvitse käyttää juustohöylää.
Suomen- ja ruotsinkielinen lukio on yhdistettävä, samoin yläkoulut on heti siirrettävä saman katon alle tai yhteiselle alueelle, jota kutsutaan kapulakielellä kampukseksi.
Muuten ruotsinkielinen lukio menetetään Närpiöön. Pitkällä tähtäimellä turvassa ei ehkä olisi maamme huippulukioihin kuuluva suomenkielinenkään opinahjo.
Lapväärtin suomenkielisen alakoulun lopettamispäätös on kumottava. Lapsia ei tarvitse rahdata kylistä Kantakaupunkiin. Säästöä syntyy ja valittajat saavat rauhan, kun myös suomenkieliset lapset siirretään Lapväärtin ruotsinkielisen alakoulun alueelle. Rakennuksessa toimiva kyläkirjasto siirretään tyhjilleen jäävään suomenkieliseen kouluun, jonne sopivat myös perhepäiväkoti ja Lapväärtissä oleva maataloustoimisto.
Ei kai tarvitse vääntää rautalangasta, että kaikissa yhdistettävissä kouluissa oppilaat käyttäisivät oppitunneilla äidinkieltään?
Tässä alkua linjalle, jota jatkaen syntyisi säästöjä. Onnistuminen edellyttää ennakkoluuloisen ja yksisilmäisen poliittisen valtapelin lopettamista. Se on johtanut voimistuvaan taantumaan. Jarruttajat sahaavat kiihtyvällä tahdilla oksaa takapuolensa alta.
Kuinka syvälle kaupungin pitää vajota ennen muutosta? Ankara väkikato ja muut ilmiöt eivät näköjään riitä. Myytävänä-kylttejä ei taloihin johtavien teiden päissä ehkä ole vielä tarpeeksi, vaikka niiden määrä on parin vuoden sisällä lisääntynyt rajusti.
Tätä menoa porukka menee niin pieneksi, että nuotiotulen loimu riittää. Siinä hymy hyytyisi, vaikka kaikki sattuisivat olemaan samaa puoluetta.