Kaskisia on pidetty sopuisana kaupunkina, jonka asukkaat ovat tyytyväisiä ja jonka kunnallispolitiikassa vallitsee harvinainen yhteisymmärrys. Sen ansiosta on voitu kehittää Kaskisia pitkään ja toteuttaa hankkeita, jonka kokoisia vain harvassa kunnassa on tehty.
Yksistään sataman kehittämiseen ovat kaupunki, valtio ja satamaoperaattorit käyttäneet kymmeniä miljoonia. Ja mittavia hankkeita on suunnitteilla jatkossakin. Saa nähdä, miten käy, sillä ajat ovat nyt toiset.
Olen seurannut Kaskisten kunnallispolitiikkaa ja kaupungin muutosta puoli vuosisataa – ajasta paljon ennen Metsä-Botniaa nykypäivään. Ensin työni puolesta ja sen jälkeen tiedotusvälineiden kautta.
En muista, että Kaskisissa olisi koskaan ennen riidelty jostakin asiasta. Jos jotain erimielisyyttä joskus olikin, asiat selvitettiin.
Mutta silloin kaupunki kehittyi koko ajan. Nyt, kun Metsä-Botniaa ei enää ole, on tilanne paljolti sama kuin ennen sen tuloa. Väkiluku on pudonnut lähes silloiselle tasolle, ja kaupungin talous on kireällä.
Se kiristää myös tunteita. Pienestäkin asiasta nousee iso poru – kuten traktoriperävaunun hankinnasta. Kaskisten julkisuuskuva kärsii syyttelyiden, uhkailujen ja virkamiehille jaettujen varoitusten takia. Ne eivät kuulu normaaliin sivistyneeseen toimintaan.
Nyt on aika puhaltaa peli poikki ja ratkaistava erimielisyydet, selvitettävä niiden perimmäiset syyt sekä korjattava tilanne. Elleivät omat kyvyt siihen riitä, on turvauduttava ulkopuoliseen apuun.
Sillä tällainen henki ei voi olla vaikuttamatta kaikkeen muuhunkin. Ihmisten viihtyvyys kärsii, ja kun palvelut vähenevät ja kaskislaisuus tulee entistä kalliimmaksi, tehdään, kuten moni jo: muutetaan pois.
Seppo Kuusinen
Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja