Kristiinan Merijärveltä kotoisin oleva oululainen Jaana Haapaluoma-Höglund unelmoi kirjailijan urasta jo pikkutyttönä rustatessaan aineita Lapväärtin suomenkielisessä alakoulussa.
- Olen aina haaveillut kirjailijuudesta, mutta minusta on tuntunut siltä, ettei koskaan ole ollut sopiva hetki, freelance-toimittajana työskentelvä Haapaluoma-Höglund kertoo puhelimessa.
Unelmasta tuli vihdoin totta tänä keväänä, kun hänen ja lappeenrantalaisen Eva Kottosen yhteinen tietokirja Aloittamista vaille täydellinen – Adhd työelämässä julkaistiin maaliskuussa. Teos on saanut mukavasti julkisuutta.
Haapaluoma-Höglund, joka itse sai adhd-diagnoonsin pari vuotta vuotta sitten, on ollut puhumassa kirjasta Mtv3:n Huomenta Suomi -ohjelmassa.
Puhujapyyntöjä on tullut myös esimerkiksi Adhd-liitosta ja muutamista yrityksistä, joissa hän aikoo vierailla syksyllä.
Syksyksi osuu myös eräs toinen kohokohta.
- Meidät on pyydetty Evan kanssa Helsingin kirjamessuille, hän iloitsee.
Kaksikon tuoretta, Like-kustantamon julkaisemaa kirjaa on kiitelty raikkaasta lähestymistavasta, käytännön arjen kuvauksesta ja siitä, ettei se korosta niinkään diagnoosin merkitystä, vaan peräänkuuluttaa sitä, että adhd-ihmiset ovat normaali osa meidän kaikkien joukkoa.
Kirjaan on haastateltu monia eri alojen ihmisiä, jotka kertovat, miten he ovat järjestäneet arkensa ja saaneet sen toimimaan. Haastateltavat oli helppo löytää.
- Adhd-ihmisillä tuntuu olevan valtava tarve puhua adhd:stä ja tulla kuulluiksi. He haluavat kertoa, mikä adhd oikeasti on. Kaikki esiintyvät kirjassa omilla nimillään.
Kirjailija kuitenkin muistuttaa, että iso osa adhd-ihmistä on myös jäänyt työelämän ulkopuolelle. Lisäksi monet adhd-ihmisten elävät sen tosiasian kanssa, että uupumisen riski on suurempi kuin monilla muilla.
Lääkkeet ovat auttaneet
Kristiinan suomenkielisestä lukiosta ylioppilaaksi kirjoittanut Haapaluoma-Höglund muutti 19-vuotiaana Ouluun, missä hän opiskeli yliopistossa suomea.
Hän on työskennellyt muun muassa Ilta-sanomissa ja Kalevassa. Tänä päivänä freelance-toimittajan tärkeimpiä toimeksiantajia ovat Kodin kuvalehti ja Apu, jonka Oulun maakuntatoimittajana hän toimii. Asiakkaina on myös muutamia yhtiöitä, joille hän tekee viestintää, kuten juttuja henkilöstölehtiin.
Haapaluoma-Höglund sai itse adhd-diagnoosin vuonna 2022. Hän ei pitkään tiennyt, että hänellä on adhd.
- Monet vinkit, joita olin aiemmin saanut esimerkiksi rutiineista, eivät toimineet minulla. Tai ne saattoivat toimia jonkin aikaa, kun pinnistelin hirveästi, mutta sitten se rakennelma hajosi käsiin.
Toimittajan arjessa kävi usein niin, että hän yritti kirjoittaa jotakin juttua koko viikon, mutta työ ei edennyt. Se jäi usein viime tinkaan.
Jos asiakkaan kanssa oli sovittu, että jutun on oltava valmis aamulla, hän heräsi neljältä aamuyöllä paahtamaan tekstiä. Paine oli kova, ja jutut valmistuivat aina ajallaan, mutta työtapa oli äärimmäisen kuormittava.
Hän myös joutui poistamaan kännykästään kaikki sovellukset, jotteivät viestit häiritsisi.
- Jos vahingossakin harhauduin katsomaan jotakin viestiä niin koko päivän kirjoittaminen saattoi mennä pieleen. En pystynyt jatkamaan vaikka yritin. Se oli tosi rankkaa.
Diagnoosin myötä hän sai adhd-lääkkeet. Niistä on ollut apua.
- Lääkkeet ovat auttaneet siihen, että nyt pystyn luomaan hieman toimivampia rutiineja, pysymään suunnitelmassani ja tekemään töitä vähän pienemmissä pätkissä.
Hän arvioi, että alkaa myös saavuttamaan täyden kykynsä kirjoittajana.
- Aiemmin voimia vei paljon se, että yritin pärjätä arjessa. Nyt minulla on enemmän voimia ja tiedän, mitkä keinot itselläni toimivat. Osaan myös säädellä voimiani, vaikka vielä on opeteltavaa.
Onnellinen vapaana toimittajana
Haapaluoma-Höglund piipahtaa pari kertaa vuodessa Merijärvellä, missä hänen äitinsä asuu. Hän yrittää aina lomailla pidemmän jakson Kristiinassa.
Jotkut saattavat muistaa hänen nimensä myös Suupohjan sanomien sivuilta. Lukioaikana hän suoritti tet-harjoittelun lehdessä.
- Se oli aivan ihanaa! Olin aina haaveillut toimittajuudesta ja kirjailijuudesta. Menimme heti toimittaja Minna Zilliacuksen kanssa juttukeikalle. Olikohan se Metsälän baarissa? Oli ihanaa vain mennä johonkin ja haastatella ihmisiä. Uskalsin puhua hiukan ruotsiakin. Muistan, kun Minna vähän kehuikin minua päätoimittajalle, kun olin mennyt niin luontevasti juttelemaan ihmisten kanssa.
Myöhemmin hän kirjoitti nuorisoaiheisia juttuaiheita satunnaisesti Suupohjan sanomiin.
Haapaluoma-Höglund on työskennellyt vapaana toimittajana pitkään. Hän ei haaveile vakinaisesta toimittajan työstä.
- Aika paljon saisi tapahtua, että luopuisin freelance-toimittajan työstä. Oma vapaus on minulle tärkeä ja se, että saan määrittää aikatauluni. Lisäksi kenttä on tosi avoinna, mistä saan tehdä juttuja.
