Kun mä olin mukula
meil ol pieni kanala
ja pari pöhköö kukkoa.
Ne kanat ol hienohelmoja.
Munat ol hianon ruskeita.
Kun mä olin mukula,
mein naapuris ol navetta.
Hain sielt maitoo tonkalla.
Ne lehmät ol tosi isoja
ja joteski nii kauniita.
Kun mä olin mukula
vein sil naapuril munia.
Ne kaato mun tonkkaan
maitoa
ja pyys varovaste kulkia.
Ei tarvinnu vaihtaa rahoja.
Kun mä olin mukula,
ol rahastaki puutetta.
Joskus saatiin naapuris
ternimaitoa.
Äiti teki siit uunijussia.
Se ol maailman parasta.
Mirka Lintula
Isojoen runopiiri