Pääkirjoitus

Maa­kun­nal­li­nen vai yk­si­tyi­nen

Kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon, sote, tulevaisuuden järjestelyt ovat Suupohjassa kiihkeimmän keskustelun vaiheessa sitten K5:n ja llky:n syntyaikojen. Perustan tuleville sote-ratkaisuille luo maan hallitus ja eduskunta. Hallitus on päässyt muokkaamaan omaa esitystään ja päätynyt vihdoin 18 sote-alueen malliin.

Oman mausteensa näiden palveluiden uudelleen järjestelyissä tuovat kuntien ja kuntayhtymien suunnitelmat ostaa palvelut yksityisiltä palvelun tarjoajilta. K5:n alueella ei tämän suuntaista liikehdintää ole juurikaan ollut nähtävissä, päinvastoin kuin llky:ssä.

Llky:n kunnissa on pohdittu, pitäisikö yksityisen Pihlajalinnan suunnitelmiin ja lupauksiin uskoa vai ei. Jos kaikki ne palvelua parantavat asiat, mitä yrityksen järjestämissä tiedotustilaisuuksissa on lupailtu toteutuvat, näkee moni kuntapäättäjä palveluiden paranevan. Lisäksi näyttää siltä, että kuntien talouden kannalta menot ovat silloin paremmin hallittavissa.

Toki myös toisenlaisia kokemuksia Suomesta löytyy. Yksityistäminen ei ole aina tuonut luvattuja parannuksia eikä edes säästöjä. Lisäksi pohdintaa aiheuttavat henkilöstöjärjestelyt, valtion rahoituspäätökset tai vaikkapa kysymys siitä, mitä sitten jos palvelut eivät toimikaan luvatulla tavalla. Yksityisen palvelutuottajan kanssa tehtävä sopimus on todennäköisesti kuitenkin hyvin pitkä, sitova ja hankalasti irtauduttava.