Maaseutualueiden tulevaisuus on asukkaiden omissa käsissä. Se ei voi perustua samoille tavoitteille kuin kaupungeissa. Jos maaseutua pyritään kehittämään matkimalla kaupungeissa noudatettavaa kaavaa, astutaan pahasti harhaan. On löydettävä jotain paremmin omaan ympäristöön sopivaa ja sellaista, jota maalle tulevat odottavat kohtaavansa. Vahvuuksille rakentaminen on pitkäjänteisen maaseutukehittämisen peruspilari.
Kaupungistuminen Suomessa on väistämätöntä, kuten on käynyt myös muissa Euroopan maissa. Keskittymistä tiiviimpiin kaupunkikeskuksiin ei voida estää edes menneiden hallitusten hajasijoittamispolitiikkaa käyttämällä. Ihmiset kun hakeutuvat virastoista ja hallintopaikoista riippumatta sinne, missä tuntevat viihtyvänsä.
Viihtyvyyteen vaikuttavat monet eri asiat. Tämän ajan vitsaus on, että nuoriso hakeutuu yhä useimmin kaupunkeihin.
Pääkaupunkiseudun vuosittainen muuttovoitto on voimakkaassa kasvussa. Samalla kun siellä tuskaillaan ruuhkista ja elintilan puutteesta, pohditaan maaseudulla miten saada asukkaat jäämään kuntaan. Ajatus siitä, että kokonaisia perheitä muuttaisi kaupungista maalle, tuntuu monessa kunnassa lähes epätodelliselta.
Kiireinen kaupunkielämä ei kaikkia toki miellytä. Suurin peruste asuinpaikan valinnalle on työ. Jos työtä ei maalla ole tarjolla, on sinne turha odotella asukasryntäystä. Luomalla työpaikkoja maaseudun omin ehdoin, ei matkimalla, muuttovirta maalle voisi olla mahdollista.