Kolumni: Ei se ollutkaan kuun tavoittelua

Monella nuorella ei valmistuttuaan ole selvää tulevaisuudenkuvaa. Ammatin valinta on vaikeaa, ja monasti tulevaisuus riippuu siitä, mitä pääsee opiskelemaan. Moni myös vaihtaa alalta toiselle, moni jättää opinnot kesken.

Keväällä 2001 haastattelin Metsälässä tuoretta ylioppilasta, jolla oli selvät tulevaisuuden suunnitelmat. Silloin 19-vuotias Linda Jaakkola ei aikonut lääkäriksi, opettajaksi tai muuhun perinteiseen ammattiin.

Hän sanoi sanoi olevansa kiinnostunut kunnallisalasta ja kertoi myös haluavansa kunnanjohtajaksi. Ammatti, johon kasvetaan ja edetään porras portaalta, ja joka vaatii kokemusta ja sopivaa taustaa.

Myönnän, että pidin sitä kuin kuun tavoitteluna. Taustaa hänellä toki oli, ja kunnallispolitiikka oli hänellä verenperintönä. Hänet oli myös valittu nuorisoneuvostoon ja edellissyksynä kaupunginvaltuustoon. Valtuutetun saama valkolakki olikin haastattelun syy.

”Ei minulla enempää älliä ollut kuin muillakaan”, hän heläytti naurun säestämänä, kun hiljattain keskustelin hänen kanssaan.

Ällät korvasi määrätietoisuus ja pitkäjänteisyys. Hallintotieteiden maisterin paperit, pääaine kunnallispolitiikka, hän sai Tampereen yliopistosta 2008. Koulutusta vastaavaa työtä ei tuore maisteri silti saanut.

”Realiteetit tulivat vastaan. Pelkällä koulutuksella ei kunnanjohtajaksi pääse, ja tein erilaisia hanttihommia. Onneksi en ehtinyt ajautua väärälle alalle, kun Isojoen kunnanjohtajan paikka vapautui 2011.”

Linda Leinonen sanoo, että isojokelaiset tekivät ennakkoluulottoman päätöksen. ”Minulla ei ollut mitään kokemusta, ainoastaan oikea koulutus.”

Maanantaina hänet valittiin Kauhajoen kaupunginjohtajaksi, ja 16 vuoden takainen nuoruuden tavoite jopa ylittyi.

Seppo Kuusinen, Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes