Kolumni: Harmaanvalkoiset leijonat

Ystäväpiirissäni on useita ”harmaanvalkoisia leijonia” ja ”leijonattaria”. Itse olen tällainen heinäkuun lopussa vuosia täyttävä ”eläin”.

Ihailen vanhempia leijonia, jotka ovat taisteluvalmiita, pelottomia ja uskaltavat osallistua keskusteluun. Heillä on myös elämänkokemusta. He ovat jättäneet työelämän ja menestyksekkään johtajuuden. Kokemus tuo viisautta, sanoo vanha sananlasku.

Seitsemänkymmentäneljä vuotta täyttäneenä tunnen tämän roolin omakseni. Olen ylpeä menestyksellisestä kunnallisesta urastani. Ihmiset lukevat kolumniani suomenkielisestä paikallislehdestä sekä muihin painettuihin lehtiin lähettämiäni yleisönosastokirjoituksia. Nyt olen myös mukana muunlaisessa sosiaalisessa mediassa, kuten facebookissa.

On eduksi olla vanhin ja kokenut. Viiden vuosikymmenen aikana olen yhteiskunnallisessa elämässä kokenut sekä myötä- että vastoinkäymisiä, usein ryhmän ”nuorimpana”.

Sånt är livet Anita Lindblom laulaa tuskaisella äänellään.

Usein sitä ajatteli, että voisipa kelloa siirtää takaisin nuoruusvuosiin ja aloittaa kaiken alusta. Mutta erehdykset on vain parasta hyväksyä. Sitä on kuitenkin saanut kasvaa turvallisessa yhteisössä, jossa on ollut ruokaa riittämiin ja terveydenhuolto on toiminut.

Voin olla aidosti oma itseni tarvitsematta teeskennellä olevani jotakin muuta. On ”ihanaa” tulla vanhaksi, nuorena oleminen on liian ”rankkaa”.

Hans Ingvesgård, Lapväärtti