Kolumni: Hölmöläiset ‑ bembölingar

Vanhassa hölmöläistarinassa jatkettiin liian lyhyttä peittoa sen toisesta päästä leikatulla palalla. Tämä ja moni muu hölmöläistarina kuvaa hyvin Kristiinan nykyistä koulutilannetta.

Me, Lapväärtin koulun lakkauttamista vastustaneet, ehdotimme kesäkuussa 2015 viimeisenä yrityksenä pelastaa koulu, että sulkemista siirrettäisiin, jotta nähtäisiin, miten tilanne kehittyy. Samaa esittivät myös koulun opettajat.

Jo tuolloin oli nähtävissä tuleva kaaos: kaupungissa oli ennätysmäärä turvapaikanhakijoita ja heillä lapsia, joita kohtapuolin odotti koulunkäynnin aloittaminen.

Järjen ääntä ei kuunneltu, kuten kristiinalaispolitiikassa ei niin usein aiemminkaan. Lopulta RKP ajoi suomenkielisten yli.

Nyt Kristiinan suurin koulu, Kantakaupungin suomenkielinen koulu, taistelee jatkuvan ja yhä pahenevan tilaongelman kanssa. ”Tervetuloa! Meille kyllä mahtuu!” hehkutti koulun silloinen rehtori.

Myös ruotsinkielisellä puolella on ahdasta. Kun Lapväärtin koulu alle 10 vuotta sitten korjattiin, karsittiin luokkatiloja ja valtionrahan kiilto silmissä siirrettiin kirjasto keskeltä kylää koulun yhteyteen. Nyt ei 120 oppilaan kouluun mahdu edes 90:ää oppilasta.

Lapväärtin ruotsinkielisen koulun tilaongelman ratkaisemiseksi vaaditaan pikaisia toimia. Paljon isompi ja paljon vaikeammassa asemassa oleva suomenkielinen koulu tulkoon toimeen kuten haluaa.

Ruotsinkielisen koulun ongelmiin on helppo ratkaisu: Vapautuvassa Tiukan ja myös Dagsmarkin koulussa on ajanmukaiset tilat. Muutama ikäluokka niihin – bussithan kulkevat ja niillä on niin kiva matkustaa.

Kantakaupungin suomenkielisen koulun tilakysymys puolestaan ratkeaa, kun entisen Lapväärtin koulupiirin oppilaat siirretään takaisin Lapväärttiin.

SEPPO KUUSINEN, Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes