Kolumni: Itsenäisyys on omavaraisuutta

Kolumni

Vajaan kuukauden kuluttua itsenäinen Suomi täyttää 100 vuotta. Mutta olemmeko todellisuudessa niin itsenäisiä kuin luulemme ja meille juhlapuheissa vakuutetaan?

Minulle itsenäisyys merkitsee kaikkea. Se merkitsee myös riippumattomuutta ja omillaan toimeentuloa. Se merkitsee omavaraisuutta monella alalla – ja erityisesti maataloudessa ja elintarviketuotannossa.

Vielä 1920-luvulla maataloudesta sai toimeentulonsa seitsemän kymmenestä suomalaisesta. Tänään vain runsaat kolme kymmenestä. Samaan aikaan on väkiluku kasvanut kolmesta miljoonasta 5,5 miljoonaan. Eli yhä harvempi yrittää ruokkia yhä useampia suita.

Emme ole enää omavaraisia edes peruselintarvikkeiden osalta. Niiden, jotka ovat välttämättömiä jokapäiväisessä elämässä.

Etelän hetelmät olivat vielä muutama vuosikymmen sitten ainoita ulkomailta tuotuja elintarvikkeita. Nyt niiden lisäksi tuodaan paljon muutakin – sellaistakin, joka kilpailee kotimaisen elintarviketuotannon kanssa. Sellaista, jota emme tarvitse ja jota ilman voimme olla – ja valita kotimaisen vaihtoehdon.

En kannata tuonnin rajoittamista. Mutta peräänkuulutan järkevämpiä valintoja ostosten teossa. Ulkomaisen sijaan kotimaista. Siten työllistämme suomalaisia viljelijöitä, suomalaista teollisuutta, suomalaisia ihmisiä. Omaa lähipiiriämme. Jopa itseämmekin.

Aina se ei ole helppoa, sillä monen tutun ja kotimaisena pidetyn tuotemerkin taakse kätkeytyy usein ulkomaalainen valmistaja. Etiketissä lukeekin: ”Valmistettu EU:ssa”, tai kuten joissakin kodinkoneissa: ”Suunniteltu Suomessa, valmistettu Ruotsissa”.

Missä silloin on se suomalaisuus – itsenäisyys?

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja