Kolumni: Kahvikuppi ei takaa ääntä

Vaalien alla käy kova kuhina. Ehdokkaat Arkadianmäelle ja puolueiden vaalitarmokkaat ovat toreilla, kauppojen kulmilla ja erilaisissa tilaisuuksissa.

Äänestäjiä hamutaan grillimakkaralla, kahvikupposella ja käteen tyrkätään mainosta tai muovihärpäkettä. Nämä keinot tepsivät varmasti puolueiden tunnollisiin kannattajiin, jotka valitsevat omiensa joukosta enää sopivan ehdokkaan.

Itse kuulun siihen suureen joukkoon, jota kutsutaan liikkuviksi äänestäjiksi. Meitä ei vakuutella kahvilla eikä makkaralla.

Päätöksen siitä, kuka ääneni saa, teen varsinaisena vaalipäivänä. Pohdin asiaa matkalla äänestyspaikalle ja teen lopullisen päätöksen vasta äänestyskopissa. Myönnän, että joskus tuli piirrettyä pelkkä viiva lipukkeen pallukkaan.

Ehdokkailta kaipaan enemmän kuin kahvia. Haluan mielipiteitä tai käsityksiä asioihin. En tarvitse pitkiä palopuheita, pari minuuttia riittää. Kauppojen kulmilla olen huomannut, että ehdokkaat tyrkyttävät käsi päivää -kättä, lykkäävät kahvia ja syöksyvät jo seuraavan mahdollisen äänestäjän kimppuun. Siten ei vakuuteta. Ehdokas, myy itseäsi edes hetken.

Kerro, miksi juuri minun kannattaa äänestää sinua.

Paikalliset vaalitentit ovat kiinnostavia. Tosin jo alkumetreillä vaistoaa, onko tilaisuus pedattu varta vasten tietylle ehdokkaalle. Se kääntyy auttamatta tätä kyseistä ehdokasta vastaan, ainakin minun kohdallani. Pahinta tenteissä on kuulla kansanedustajaehdokkaan vastaavan; ”Minä jätän sellaiset asiat paikallisen eli kunnallisen tason päätettäviksi.” Tyypillinen poliitikon vastaus, eli ei vastata mitään, vaikka kyseessä ovat paikalliset asiat.

Ehdokkaat, pitäkää itsestänne meteliä. Vastatkaa kun kysytään ja kannattaa myöntää, jos ei tiedä vastausta. Sekin on parempi kuin ympäripyöreät kliseet, sillä kukaan ei ole kaikkitietäväinen. Olkaa kiinnostuneita ihmisistä, kaiken ikäisistä. Uusia vaaleja tulee ja uusia äänestäjiä kasvaa koko ajan.

Minna Zilliacus