Kolumni: Kaksikielisyys on onni ja rikkaus

Kristiinassa mainostetaan mieluusti elävää kaksikielisyyttä. Toisaalta puhutaan, että kaupunkia ja sen eri osa-alueita tulisi kehittää ja rakentaa tulevia sukupolvia varten. Valitettavasti nämä ja muut vastaavat kannanotot ovat usein vain sanahelinää. Niistä puhutaan, mutta oikeasti ei tehdä mitään.

Elävä kaksikielisyys ei tarkoita sitä, että kumpikin ryhmä puhuu vain omaa äidinkieltään. Ja toinen kieliryhmä yrittää parhaansa mukaan ymmärtää, mitä toinen sanoo.

Näinhän asia paljolti on nyt: molemmat elävät omassa pienessä piirissään toisen tapoja ja kultuuria ymmärtämättä ja siihen osallistumatta. Pahimmillaan se johtaa kieliriitoihin, kuten monissa asioissa päättäjien keskuudessa.

Itse ymmärrän elävän kaksikielisyyden niin, että kaikki osaavat molempia kieliä. Ja ketä se haittaa, kumpaa kieltä puhutaan?

Siipyyn Lötyssä mökkeilevä Raimo Granfors kiteytti asian mielestäni hyvin 8.6. lehdessä. Hän kehotti kuuntelemaan nuoria – heitähän ja tulevaisuutta ajatellen päättäjät itsekin sanovat toimivansa.

Viikkoa aikaisemmin kaksi ruotsinkielisen lukion oppilasta toivoi molempien koulujen yhteistä kieltenopetusta. Samoilla linjoilla ovat myös monet opettajat ja oppilaiden vanhemmat.

Paras ratkaisu mielestäni olisi laittaa kaikki lapset samaan kouluun ja opettaa heille kahta äidinkieltä. Se lähentäisi heitä, kieliryhmien erimielisyyksiltä vältyttäisiin – ja kaikista tulisi täysin kaksikielisiä. Se olisi sitä oikeaa, elävää kaksikielisyyttä.

Itselläni on ollut onni aloittaa opintieni ruotsinkielisessä koulussa. Se loi pohjan kaksikielisyydelleni ja on rikastuttanut elämääni monin tavoin. Miksi tätä onnea ja rikkautta ei suotaisi kaikille lapsille ja nuorille?

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes