Kolumni: Kinkkuvoileivät ja tuulivoimalat

Usein kuvittelemme, että kotikuntamme on kaikkien suomalaisten tiedossa. Ehkä Lapväärtti tunnetaankin perunoistaan ja Närpiö tomaateistaan? Ehkä joku muistaa, että keihään olympiakultaa Tokiossa 1964 voittanut Pauli Nevala on Teuvalta?

Mutta moniko osaa sijoittaa Lapväärtin, Närpiön tai Teuvan Suomen kartalle?

Veljeltäni, joka on ajanut rekkaa pian 45 vuotta, kysyvät muut rekkakuskit usein, mistä hän on kotoisin. ”Lapväärtistä”, hän vastaa. ”Missä se on?”, kuuluu vastakysymys. ”Se kuuluu Kristiinankaupunkiin”, hän selventää.

”Jaa-a, se on jossain siellä rannikolla”, vastaa kysyjä usein – ja jää epätietoisuuteen tarkemmasta sijainnista. Jopa sellaiset rekkamiehet, jotka ajavat tästä ohi kasitietä satoja kertoja vuodessa.

Kerran veljeni selvensi: ”Kotitalomme on kasitien varrella Lålbyssä”.

”No kyllähän minä Lålbyn tiedän – ja muistan ne Shellin mahtavat kinkkuvoileivät!” Näin oli Lapväärtti saatu kartalle.

Vanhan kasitien länsipuolella oli Shellin huoltoasema ja tien itäpuolella toinen – alkujaan BP, sitten Union, Neste ja lopuksi SEO – ennen kuin se purettiin. Ja ne kilpailivat kinkkuvoileipien koolla. Isommat Shellin kinkkuleivät jäivät ihmisten muistoihin.

Mutta miten saada Lapväärtti ja Kristiinankaupunki ihmisten mielessä sijoitettua Suomen kartalle nyt, kun Shelliä ja sen kinkkuvoileipiä ei ole?

Entäpä jos Pyhävuorelle rakennettaisiin 100 tuulivoimalaa?! Niiden mastot kohoaisivat 270 metrin ja siivenkärjet 340 metrin korkeuteen merenpinnasta. Selkeällä säällä ne näkyisivät Poriin, Vaasaan ja Seinäjoelle saakka. Kaikki tietäisivät, että ne sijaitsevat Pyhävuorella Kristiinankaupungin Lapväärtissä.

Ja totesihan Metsälän tuulivoimapuiston vihkinyt europarlamentikko Miapetra Kumpula-Natri, että ”ne ovat niin kauniita katsella”!

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes