Kolumni: Uudet housut jos pylly näkyy

Vanhoja lehtiä selatessa törmää ihan tämän päivän asioihin. Kesäkuun alun Suupparissa Isojoen kunnanjohtaja Linda Leinonen kantoi huolta Isojoen ja Päntäneen välisen tien kunnostusrahan riittämättömyydestä.

Saman, niin sanotun seututien kunnostaminen oli esillä jo 30 vuotta sitten. Tärkeys on myönnetty, mutta rahaa ei vain ole löytynyt. Pienen pätkän kunnostaminen ei auta, jos loppuosuus on lähes ajokelvoton.

Tien saaminen sellaiseksi kuin seututien kuuluu olla, parantaisi ja nopeuttaisi yhteyksiä ja teollisuuden sekä muun elinkeinoelämän kuljetuksia sisämaan ja lounaisemman Suomen suurten satamien välillä ja hyödyttäisi näin koko maakuntaa.

Toinen nytkin esillä oleva hanke, on Henriksdalin tie. Selasin äskettäin vuoden 1967 lehtiä, ja niissä kerrottiin, että se aiotaan kunnostaa. Sittemmin puhuttiin jopa päällystämisestä mutta mitään ei ole tehty.

Tiehankkeista päätettäessä mitataan liikennemääriä. Sitä tieherrat eivät ota huomioon, että hunokuntoisuus on yksi pääsyy jonkin tien käytön vähenemiselle.

Se on vähän niin kuin housujen kanssa: kun persusta alkaa paistaa läpi, ei housuja enää haluta käyttää.

Samoin on huonon tien kanssa: kukaan ei halua sitä ajaa ja asua sen toisessa päässä, ellei ole pakko. Tie on monen pikku kylän ainoa julkinen palvelu. Aiemmat elinvoimaisuuden peruspilarit kauppa, koulu, pankki ja posti ovat kadonneet. Jäljellä on tie, jota huonokuntoisenakin sentään pääsee pois.

Tässäkään yhteydessä ei välty ajatukselta, että maaseutua ajetaan tavoitteellisesti alas. Ihmiset halutaan väkisin etelän slummiutuviin kasvukeskuksiin. Heidän ei haluta antaa asua ja tehdä työtä siellä, missä elämiseen sisältyy myös laatua. Se ei ole etelän herrojen mieleen, koska sitä ei voi verottaa.

SEPPO KUUSINEN,

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes