Kolumni: Patsashanke ja Wilho Parmanen

Kauppatorin ilmettä ja liikennejärjestelyjä halutaan uudistaa. Tavoitteena on myös torin viihtyvyyden lisääminen.

Tässä yhteydessä on mainittu patsaan pystyttäminen kirjaston edustalle. Kaupungin perustajan, kreivi Pietari Brahen, tai kuningatar Kristinan patsasta ei kuitenkaan haluta.

Vaihtoehtona onkin ehdotettu kaupungin suuruuden aikaan – kaupan ja Suupohjan keskuksena sekä Suomen yhtenä tärkeimpänä merenkulkukaupunkina – liittyvää patsasta. Nimiäkin on jo ehdotettu.

Ajatus sinänsä on hyvä, mutta mielestäni patsaan tulisi saada paikallinen merkkihenkilö, joka monipuolisesti on vaikuttanut kaupungin kehitykseen.

Kuka ansaitsisikaan patsaan paremmin, kuin kauppias Wilho Parmanen, kaikkien aikojen merkittävin kristiinalainen?!

Hänen työnsä hedelmistä saamme nauttia tänäkin päivänä. Hän perusti tämän lehden edeltäjän, Suupohjan Kaiun, ja suomenkielisen kirjaston, joka osaksi on nykyisen Kaupunginkirjaston edeltäjä.

Hän perusti myös yksityisen suomenkielisen kansakoulun, nykyisen Kantakaupungin koulun edeltäjän, ja oli toimeenpanevana voimana suomenkielisen oppikoulun saamisessa. Hänen sukunsa oli myös laivanvarustajia, ja hänen jälkeläisillään on yhä merkittävä osa kaupungin liike-elämässä.

Parmanen oli suomen kielen edistäjä, mutta myös kansallistunnon herättäjä – yksi heistä, jotka voimakkaasti vastustivat venäläistämispyrkimyksiä.

Helsingissä usein käydessään hän liikkui samoissa piireissä aikalaistensa, kuten Lönnrotin, Runebergin, Snellmanin ja Topeliuksen kanssa. Yhdessä he kaikki loivat pohjan Suomen itsenäisyydelle.

Valitettavasti Wilho Parmanen ei ole kotikaupungissaan koskaan saanut osakseen ansaitsemaansa huomiota. Nyt, kaupungin täyttäessä tänä vuonna 370 vuotta, siihen on viimeinkin tilaisuus.

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja