Kolumni: Kolumni

Kristiinan kaupunginjohtajan Mila Segervallin RKP:n jäsenyys jakaa kaupunkilaisia ja kaupunginvaltuutettuja tiukasti kahteen leiriin.

Puolueen jäsenyyttä vastustavien mielestä Segervallin kädet ovat sidotut RKP:hen. Kaupungin asukkaiden puolueeton kohtelu ja parhaaksi toimiminen ei toteudu.

Jäsenyyttä puoltavat myötäilevät Segervallia vahvistamalla hänen sanomaansa siitä, että kullakin on vapaus valita, mihin kerhoon tai yhdistykseen kuuluu.

Kun Kristiinan kaupunginvaltuustossa (SS 4.9.) käsiteltiin kaupunginjohtajan RKP:n jäsenyyttä, puolusti paikallinen konkaripoliitikko Hans Ingvesgård puoluetoveriaan Segervallia. Ingvesgård vertasi tapausta Helsingin pormestariin Jan Vapaavuoreen, joka oli kokoomuksen jäsen tultuaan valituksi pormestariksi. Vertaus ei osunut aivan nappiin.

Pormestari ei ole sama kuin kaupunginjohtaja.

Pormestarin pestiä voi pikemmin verrata kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävään.

Pormestari on päätoiminen luottamushenkilö, johon valitaan henkilö poliittisin perustein yhdeksi toimikaudeksi. Kun Kristiinasta on kyse, niin ehkäpä parhaiten pormestari Vapaavuorta voisi verrata kaupunginhallituksen puheenjohtajaan Åsa Blomstedtiin (r.).

Vai osuiko Ingvesgårdin vertaus sittenkin nappiin? Kristiinan kaupunginjohtajaa valittiin nimittäin kuin pormestaria, sillä kaupunginjohtajan pestiä havitteli loppusuoralla enemmistöpuolue RKP:n kaksi paikallispoliitikkoa.

Aika saa näyttää, onko puoluejäsenyydellä vaikutusta Segervallin työhön ja päätöksiin kaupunginjohtajana. Se on varmaa, että jäsenyyden takia hänen toimintaansa seurataan ankarammin kuin edeltäjänsä Riitta El-Nemrin työtä.

Totta on sekin, että yhdistyksen, puolueen tai kerhon jäsenyydellä osoitetaan, mitä tai kenen arvomaailmaa kannattaa tai edustaa, eli kenen lauluja laulaa. Sitä ei pääse mihinkään.

Minna Zilliacus, toimittaja