Kolumni: Koronavirus

Useimmat tämän päivän Suomessa asuvat ovat säästyneet sodilta. Nyt meitä kuitenkin täysin odottamatta uhkaa näkymätön vihollinen, Korona, joka on keskuudessamme tässä ja nyt. Vaikka virus tosin on kaukana sotatilanteesta, se ehkä antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista pakolaisten elämä on Jemenissä, al-Holissa Syyriassa sekä Välimerellä sijaitsevalla Kreikan Lesbossaarella.

Koko yhteiskunta on suljettuna ja huolta aiheuttaa se, riittävätkö ruoka ja lääkkeet.

Monet hamstraavat ruokaa ja tarvikkeita voidakseen käydä harvemmin kaupassa. Hyllyt ovat tyhjinä vessapaperista ja hygieniatuotteista.

Voimme ehkä oppia jotakin omasta toiminnastamme. Alamme tuntea empatiaa niitä lapsia kohtaan, joille pommit ja lika sekä ahdistus nykyisestä ja tulevasta ovat arkipäivää. Rajoitettu liikkumavapaus ja suljetut rajat, matkustajia koskevat tiukat suositukset, ovensa sulkeneet koulut ja hätää kärsivien perheiden ruokapaketit. Lasten pitää saada meiltä aikuisilta vastauksia siitä, mitä tapahtuu nyt ja tulevaisuudessa. Arvioiden mukaan saattaa kestää yli puoli vuotta ennen kuin vapaudumme uuden pandemian otteesta, tietenkin rajoitusten avulla. Lähitulevaisuus ei ole samanlaista kuin arkemme oli aikaisemmin.

Meneillään oleva koronavirusepidemia vaikuttaa elämäämme monin eri tavoin. Arkemme on nyt toisenlaista ja joudumme kantamaan kansalaisvastuutamme turvataksemme kaikkien terveyden ja hyvinvoinnin. Tällä tilanteella on suuri vaikutus elinkeinoelämään ja monet yritykset ovatkin ilmoittaneet lomautuksista ja yhteistoimintaneuvotteluista. Tilanne on pienyrityksille erityisen vaikea tuotteiden kysynnän vähentyessä.

Voimme kaikki kantaa kortemme kekoon käyttämällä paikallisia tuotteita. Haluamme pitää paikalliset yrityksemme, jotka tuottavat meille ruokaa ja muita tuotteita päivittäin. Nyt meidän on tehtävä osamme vahinkojen minimoimiseksi.

Hallitus haluaa, että yli 70-vuotiaat velvoitetaan mahdollisuuksien mukaan välttämään kontakteja muihin ihmisiin. Kuulun itse riskiryhmään perussairauteni vuoksi. Olen kiitollinen siitä, että hallituksemme uskaltaa tehdä vaikeita päätöksiä. Monet ministerit ovat kokemattomia, mutta osaavia ja työtä pelkäämättömiä.

Hans Ingvesgård, kunnallisneuvos Lapväärtistä