Kolumni: Kristiina Isojoen ja Karijoen suunnaksi

Sotepuheen varjoon on jäänyt kuntien kannalta paljon isompi asia: maakuntahallinnon uudistus, sillä sote on vain yksi, vaikkakin tärkeä osa maakuntauudistuspakettia.

Maakuntauudistuksen sanotaan antavan kunnille lisää liikkumavaraa, kun niiden ei enää tarvi huolehtia kalliista sosiaali- ja terveydenhuollosta. Tosiasiassa kuntien on vastaavasti laskettava veroäyrinsä hintaa.

Jos kuntalaisten kokonaisveroaste aiotaan pitää nykyisenä, ei kunnille jää muihin toimintoihin enempää rahaa kuin nytkään. Mistä liikkumavara siis syntyy?

Päin vastoin on uhkana se, että kun asioista päätetään maakuntatasolla, jäävät pienet kunnat paitsioon.

Moni pieni kunta ei saa maakuntahallintoon yhtään edustajaa. Niiden on tyytyminen isojen kuntien edustajien – ehkä joskus – jakamiin almuihin, ja niiden talous joutuu entistä ahtaammalle.

Väistämättä tulee mieleen ajatus, että maakuntauudistus ajaa pienet kunnat liitokseen viimeistään ensi vuosikymmenellä.

Kristiinan suomenkielisissä naapurikunnissa taloutta on hoidettu järjellä ja sydämellä, vaikka niiden viime vuoden hyvä tulos selittyykin osaksi Suupohjan peruspalvelujen liikelaitoksen maksamilla palautuksilla.

Kuntaliitospuheissa on aina ajateltu, että kun liitosten aika joskus tulee, Isojoki ja Karijoki liitetään Kauhajokeen. Velaksi jo vuosia elänyt Kauhajoki ei kuitenkaan ole saanut talouttaan kuntoon, ja Isojoki ja Karijoki joutuisivatkin sen maksumiehiksi.

Ainoa – taloudellisesti ja muutenkin – järkevä suunta niille on Kristiina, jonka tosin pitäisi olla suopeampi yhteistyöhön suomenkielisten naapureidensa kanssa. Varsinkin, jos ne jatkossakin kykenevät osoittamaan, ettei sen tarvitse tyhjätaskuja naida.

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien

entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes