Kolumni: Kulttuurien kirjo syy puutteeseen

Olen usein pohtinut sitä, miksi Kristiinassa ei ole omaa suomenkielistä kultuuria ja suomenkielisiä kulttuuritapahtumia. Naapurikunnissa Isojoella ja Karijoella, joiden asukasluku on pienempi kuin Kristiinan suomenkielisten määrä, sen sijaan järjestetään vuosittain useita kulttuuritapahtumia.

Toki jotain suomenkielistä kulttuuria Kristiinassakin joskus on ja on ollut. Parhaana esimerkkinä lienee suomenkielinen harrastajateatteri, mutta senkin toiminta on viime aikoina ollut melko hiljaista.

Ruotsinkielinen kulttuurielämä sitä vastoin on Kristiinassa vireää. Missä siis syy suomenkielisen kulttuurin vähyyteen Kristiinassa ruotsinkieliseen tai Isojoen ja Karijoen kulttuurielämään verrattuna?

Yksi syy lienee se, että Kristiinan suomenkielinen asujaimisto on syntynyt muuttoliikkeen seurauksena useista kulttuureista.

Esimerkiksi sotien jälkeen seudulle muutti paljon karjalaisia, ja Pohjolan Voiman mukana tuli väkeä pohjoisesta. Kristiinaan on muutettu paljon myös muualta, jolloin eri kulttuurit ovat sekoittuneet.

Samanaikaisesti on kaupungin väkiluku laskenut koko sotien jälkeisen ajan – Kristiinan, Lapväärtin, Siipyyn ja Tiukan vuoden 1944 yhteenlasketusta asukasmäärästä 14.535 nykyiseen noin 6.500:aan – eikä vähenemistä ole saatu pysäytettyä.

Kun muuttoliike on vienyt parhaat henkiset kyvyt, eivätkä muualta muuttaneiden eri kulttuurit ole sulautuneet paikallisen kulttuurin jäänteisiin, ei meillä ole yhtenäistä suomenkielistä kulttuuria.

Sellainen Kristiinassa on toki ollut, mutta tällöin on palattava ajassa 1900-luvun alkuun, jolloin Kristiina oli koko Suupohjan alueen koulukaupunki ja suomenkielisen kulttuurin ja sivistyksen keskus.