Kolumni: Kylien huominen jäänyt huomiotta

Monta suurta ja tärkeää, työtä ja hyvinvointia tuovaa hanketta on mennyt sivu suun Kristiinassa. Osa niistä on kaatunut vastustukseen, osa siihen, että niille on löytynyt parempi sijoituspaikka muualta.

Teollisuuden ja työpaikkojen tarpeesta oltiin 1970-luvun alussa yksimielisiä. Öljynjalostamon, autotehtaan ja sellutehtaan saamisessa ei onnistuttu.

Pohjolan Voiman osalta onnistuttiin. Se olikin ”vanhoina hyvinä aikoina” ennen kuntaliitosta.

Sittemmin on jokainen vähänkin suurempi, uusia työpaikkoja ja asukkaita tuova hanke torjuttu – milloin milläkin verukkeella.

Näin kävi esimerkiksi, kun Kristiina ”ei voinut taata työvoimaa” Rosenlewin muovipussitehtaalle 1970-luvun puolivälissä. Yli 200 ihmistä työllistävä tehdas sijoittui Merikarvialle, jossa se toimii edelleen eri nimellä ja työllistää kymmeniä ihmisiä.

Näin kävi myös talotehtaan, joka sittemmin sijoittui Kauhajoelle. Ydinvoimalaa vastustava kansanliike on vielä tuoressa muistissa. Samanlainen vastustus on noussut merituulipuistosta.

Kaupunki kaipaa kipeästi merituulivoimasta saatavia kiinteistöverotuloja, jotka ovat maatuulivoimaloiden tuloja huomattavasti suuremmat.

Jotta asia edistyisi, tulisi kaupungin edustalta etsiä merituulipuistolle saariston takana oleva paikka. Eikä avomerellä, jossa vastassa on Ruotsi.

Tuulivoimakeskustelussa on unohdettu täysin, miten kaupunkiin saataisiin uusia yrityksiä ja uusia asukkaita. Tuulivoimaloista saatavat verotulot eivät edistä elinkeinotoimintaa ja palveluiden säilymistä.

Toinen huoli on kylien tulevaisuus. Laskennallisesti autioituvat Siipyy ja Skaftung 30 vuodessa.

Sen sijaan, että edistetään kylien kuolemaa keskittämällä asuntotuotanto Kantakaupunkiin, tulisi kylien elinvoimaisuutta lisätä sallimalla ympärivuotinen ranta-asuminen, kuten Närpiössä aiotaan.

SEPPO KUUSINEN, Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja