Kolumni: Makkaraa kyllä – porkkanoita hyi

Kunnallisvaalien likapyykkiä pestään Kristiinassa ja Närpiössä. Molemmissa väitetään yhden ehdokkaan pyrkineen vaikuttamaan äänestäjien käyttäytymiseen. Molemmissa on jätetty asia poliisin tutkittavaksi.

Rikoslaki sanoo vaalivilpistä, että joka ” ... lupaa, tarjoaa tai antaa palkkion tai muun edun taivuttaakseen toisen äänestämään ... tietyllä tavalla”, on tuomittava vaalilahjonnasta sakkoon tai vankeuteen.

Vaikka laki on näin yksiselitteinen, kaikki puolueet ja yksittäiset ehdokkaat rikkovat sitä mielestäni jatkuvasti – kenenkään puuttumatta asiaan.

En näet ymmärrä, että kahvin, pullan ja makkaran tarjoaminen vaalikarjalla on laillista, mutta peruna- ja porkkanapussien jakaminen ei.

Jokaisten vaalien alla puolueet ja niiden asettamat ehdokkaat esittäytyvät turuilla ja toreilla kahviteltoissaan ja makkaragrilliensä äärellä. Eivät he siellä hyvän hyvyttään ole, vaan taivuttaakseen ihmiset äänestämään juuri heitä tai heidän edustamaansa puoluetta.

Eikö sekin ole tarjoamista ja taivuttamista?

Mikäli äänestäjille luvataan selvää rahaa, on se helpompi mieltää lain tarkoittamaksi vaalilahjonnaksi.

Mutta miten viiden euron lupaaminen (kuten väitetään) voi olla laitonta, mutta tuplasti maksavien leivoskahvien lähikuppilassa tarjoaminen ei? Isompien summien ollessa kyseessä asia on toki toinen.

En hyväksy lahjontaa, en väitä, että sitä olisi tapahtunutkaan, enkä puolustele kenenkään tekoja. Poliisin tehtävä on selvittää, onko kyse vaalivilpistä vai ei, ja asia etenee sen mukaisesti.

En vain ymmärrä lainlaatijan ja lain tulkitsijoiden erilaisia käsityksiä asioista. Mielestäni näet lakeja on luettava ja tulkittava siten kuin ne on kirjoitettu.

Seppo Kuusinen

Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes