Kolumni: Mikä ihmeen pikkukaupunki?

Aika-ajoin törmää sanontaan, joka ainakin minun korvissani saa aikaan ”korvamatosärkyä”. Ruuhka-Suomen ulkopuolella sijaitsevaa asuinkeskittymää kuvaillaan sanalla ”pikkukaupunki”. Kaikki saanevat tästä löysästä ilmaisusta päähänsä jonkinlaisen mielikuvan siitä, mitä tuo sana tarkoittaa. Harvoilla se on kuitenkin sama kuin toisella. Myös omasta kotikaupungistani, Kristiinankaupungista, tällaista kuvausta käytetään, mitä sillä sitten ikinä tarkoitetaankaan.

Aloitetaanpa vaikka asukasluvusta. Kristiinassa on lähes 6 600 asukasta. Vertailun vuoksi naapurikaupungissa Kaskisissa asukkaita on noin 1 200 eli yli viisi kertaa vähemmän kuin Kristiinassa. Onko Kaskinen tällä perusteella joku mikrokaupunki?

Helsinki on varmasti myös pikkukaupunki kun verrataan sitä maailman metropoleihin.

Onkohan kukaan Helsinkiä koskaan kutsunut pikkukaupungiksi, vaikka siellä on jopa kymmeniä kertoja vähemmän asukkaita kuin ”oikeissa” suurkaupungeissa?

Kristiinankaupungin pinta-ala on lähes 1 679 neliökilometriä, vesistöt mukaan lukien. Kauniaista ei kukaan kutsu pikkukaupungiksi, sen pinta-ala on noin 680 neliökilometriä, puhumattakaan Helsingistä, jonka koko on 715,5 neliökilometriä, josta vain 214,25 neliökilometriä on maata. Ovatko nämä pikkukaupunkeja?

Kielellisestikään Kristiinaa ei voitane sanoa pikkukaupungiksi. Täällä puhutaan yleisesti kahta Suomen virallista kieltä ja useita muita kieliä venäjästä englantiin. Tunnelma on siis tämän perusteella melko kansainvälinen.

En löydä oikeita pikkukaupungin määreitä kotikaupungistani. Kristiina onkin mainettaan suurempi, vaikka joskus tässä kaupungissa törmää pikkusieluisuuteen ja pikkumaisuuteen. Niitä tosin löytyy myös maailman suurista metropoleista.

Olli Pursiainen