Kolumni: Oikea joululahja lähtee sydämestä

Joulun odotus on alkanut, ja etenkin lapset laskevat päiviä joulupukin tuloon. Lahjatoiveita on esitetty, ja jotkut ovat jopa kirjoittaneet Korvatunturille.

Joulu on ilon, saamisen ja antamisen ilon juhla. Sitä on myös alkuperäinen joulun sanoma. Käsitämme sen nykyään vain toisin.

Jouluun valmistaudutaan eri tavoin. Kaupat ovat tulvillaan tavaraa. Kodeissa siivotaan, tehdään monia valmisteluita, laitetaan ruokia ja lahjojakin.

Lahja-asioissa on hyvä pitää ohjenuorana, että hankimme ja teemme lahjoja, jotka ovat hyödyllisiä ja tuovat iloa pitkään.

Olen itsekin saanut monia joulu- ja muita lahjoja. Muistan, miten lapsena ilahduin ketjuvetoisesta, 3-pyöräisestä polkupyörästä, jonka sain 3-vuotissyntymäpäivänäni. Sellaista ei ollut kenelläkään muulla.

Monesta muustakin lahjasta olen iloinnut. Mutta kun nyt muistelen kaikkia lahjoja elämäni varrelta, päällimmäiseksi nousee yksi, jonka sain täyttäessäni 60 vuotta. Se on minulle esitetty laulu suuren ystäväjoukon parissa.

Mielestäni paras lahja on sellainen, jossa antaja antaa osan itsestään. Se voi olla laulu, runo tai lämmin halaus. Läheisyys.

Kun antaa lahjaksi osan itsestään – tai itse tehdyn, ehkä pienen ja vähäarvoisenkin – on se täydestä sydämestä annettu. Sen eteen on nähty vaivaa, ja antajalla on ollut lahjan saaja mielessä. Sitä ei ole tarkoitettu kenellekään toiselle.

Sellaista lahjaa saaja arvostaa. Sellaisesta lahjasta hän ilahtuu. Silloin antajakin saa kokea aitoa iloa. Se on osa joulun sanomaa. Rakkauden ja välittämisen sanomaa.

Seppo Kuusinen, entinen päätoimittaja

>>>>>>> Stashed changes