Kolumni: Oma tekeminen on turvallisuutta

Pohjalaiset ovat tunnettuja yritteliäisyydestään. Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakunnissa on yrityksiä enemmän kuin missään muussa Suomen maakunnassa.

Valtaosa niistä on pien- ja keskisuuria yksityisyrityksiä. Niiden tuottotavoitteet ovat kohtuulliset ilman huippusuurta voittoa.

Omistajat pitävät työllistämistä kunnia-asianaan. Ei siis ihme, että koko maan kymmenestä alhaisimman työttömyysasteen kunnasta seitsemän sijaitsee juuri Pohjanmaan maakunnassa.

Monella yrityksellä ei kuitenkaan ole jatkajaa. Omistajat päätyvät myymään yrityksensä isolle osakeyhtiölle, jossa tuottotavoite on korkeampi.

Usein seurauksena on toiminnan lopettaminen. Tai uusi omistaja nostaa hintoja tuntuvasti.

Kun Kemira aikoinaan myytiin, kaksinkertaistuivat lannoitteiden hinnat. Fortumin sähköverkon myynti Carunalle nosti siirtohintoja rajusti.

Kun yhteiskunnallisia palveluja yksityistetään, on myös vaarana, että ne ajan myötä heikkenevät.

Oman kunnan palvelu kuten oman paikkakunnan yrityskin ovat turvallisia työpaikkana ja asiakkaille.

Niin kauan, kun yhteiskunta vastaa esimerkiksi terveydenhoidosta, ja rahat eivät riitä, turvaudutaan lisätalousarvioon – ilman että palvelu heikkenee.

Kun aiemman kunnallisen palvelun siirryttyä osakeyhtiölle rahat eivät riitä, vähennetään henkilökuntaa, karsitaan palveluja, ja säästetään kaikessa missä suinkin. Myös potilasturvallisuudessa.

Pörssiyhtiön tärkein tehtävä on taata osakkeenomistajille mahdollisimman suuri tuotto – ei tehdä hyväntekeväisyystyötä. Se unohdetaan kunnissa, kun aletaan yhteistyöhön suuryhtiön kanssa.

Esperi caren tapaus Kristiinassa oli vain pintaraapaisu. Kuka takaa, ettei samoin käy vastaisuudessa? Onhan niin käynyt monessa muussakin paikassa.

SEPPO KUUSINEN, Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja