Kolumni: Porkkana pellosta piti lapset terveinä

Lähes jokaisessa kunnassa tuskaillaan julkisten rakennusten huoneilma- ja kosteusongelmien kanssa. Toisaalta monet niissä työskentelevät kärsivät näistä ongelmista johtuvista erilaisista sairauksista.

Maakuntalehdessä oli äskettäin lainaus viikkolehdestä, jossa ”talotohtoriksikin” kutsuttu arkkitehtiprofessori ja tietokirjailija Panu Kaila esitti mielestäni viisaita ajatuksia.

Kaila tunnetaan myös Kristiinassa, jossa hän on esitelmöinyt korjausrakentamisesta ja – ellen aivan väärin muista – oli mukana myös niin sanotun Jäätelöbaarin talon kunnostamisessa.

”Venäjällä koulut ovat romuja, mutta lapset terveitä”, Kaila muun muassa toteaa edellä mainitsemassani lainauksessa.

Tästä voidaan mielestäni vetää ainakin kaksi johtopäätöstä. Meillä rakennusten liiallinen tiivistäminen aiheuttaa ongelmia. Ilmanvaihtoputkistot puolestaan ovat tautipesäkkeitä, jotka levittävät bakteerit ja muut pöpöt kaikkien hengitettäviksi.

Vaikka vanhat rakennukset olivat hataria ja vetoisia, ei niissä ollut home- ja muita sisätilaongelmia, ja ihmiset kärsivät korkeintaan vilustumisesta.

Toinen johtopäätös on, että nykypäivän lapset ja muutkin elävät liian hygienisissä olosuhteissa, jolloin ihmisten luontainen vastustuskyky heikkenee.

Vähänkin iäkkäämmät muistavat, kuinka he lapsena söivät multaporkkanoita, nauriita tai joskus perunoita suoraan pellosta. Korkeintaan niitä vähän housunlahkeeseen tai paidanhelmaan pyyhittiin.

Tai miten lapset leikkiessään pistelivat suihinsa hiekkaa, multaa, ruohoa ja mitä milloinkin. Ilman, että kukaan sairastui. Se kasvatti vastustuskykyä.

Monikaan näin tehnyt ei nytkään kärsi rakennusten sisäilma- ja muista ongelmista, vaikka heidän asuntonsa eivät yhtä vetoisia olisikaan kuin silloin. Ja hieman kosteutta tai hometta nurkissa olisikin.

SEPPO KUUSINEN, kirjoittaja on Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja