Kolumni: Syöksykierteestä ja maksimoinnista

Kesä on vaihtunut syksyksi. Jotenkin se taas kerran tapahtui odottamatta. Aivan samoin kuin talvi, joka joka vuosi yllättää autoilijat. Allakasta tosin kyllä näkee, koska talvi tulee, ja ikkunasta ulos katsomalla voi asian vielä varmistaa.

Vaikka eläkkeellä muutoin on mukava olla, on siinä huonotkin puolensa: Ei saa pekkaspäiviä, kesälomaa, lomaltapaluurahaa tai sairauslomaa.

Pakkolomalle sen sijaan voi eläkeläinenkin joutua, kuten itselleni tapahtui. Siis kirjoitushommista.

Elokuun puolivälin tienoilla tein vertaansa vailla olevan syöksykierteen ulkoportailta suoraan asvalttiin. Sillä seurauksella, että vasen ranne murtui, kyynärpää jouduttiin neulomaan ja oikea olkapää sai kolhun, jonka kipu on sen kuin vain pahentunut.

Onneksi meillä on terveyskeskuksessa lääkäreitä, jotka eivät asetu jumalaksi jumalan paikalle, vaan uskovat potilastaan.

Alun kangertelun jälkeen on tilanne Sairaalanmäellä rauhoittunut, eikä Selkämeren terveyden tai isoveli Pihlajalinnan toiminnasta ole kuulunut valituksia. Vai onko vain tyyntä myrskyn edellä?

Pihlajalinnahan on tunnettu siitä, että se pyrkii maksimoimaan voittonsa ja selviytymään mahdollisimman pienellä henkilöstöllä ja pienillä kuluilla.

Vuoden alussa vakuutettiin, että ”tämä vuosi ainakin mennään tällä henkilöstöllä”. Vuodesta on jäljellä vain pari kuukautta, joten nähtäväksi jää, jatkuuko tilanne samanlaisena myös ensi vuonna.

Kristiinan väestö ikääntyy vauhdilla. Asukkaista on eläkeläisiä yli 37 prosenttia. Toimiva potilas-lääkärisuhde on tärkeä heille, kuten kaikille muillekin.

Olisi todella iso vahinko, jos nykyiseen lääkäritilanteeseen haettaisiin halvempi ratkaisu, kuten etälääkärit. Silloin monen ainoa vaihtoehto voi olla hakeutua Kauhajoelle tai Närpiöön. Potilas itsehän saa valita, mistä hän terveyspalvelunsa hankkii.

Seppo Kuusinen

kirjoittaja on Suupohjan Sanomien entinen päätoimittaja