Kolumni: Tasavertaisuus ei astu varpaille

Linda Mikander kirjoitti 16.3. Helsingin Sanomissa sukupuolineutraaliudesta ja siitä, miten hän itse haluaa korostetusti olla nainen. Ei sukupuolineutraali. Mikander pohti kirjoituksessaan myös sitä, että meneekö tasavertaistaminen liian pitkälle?

Rakas Mikander, vastaus kysymykseesi on ei. Tasavertaistaminen ei ole karannut käsistä ja täydellisestä sukupuolten tasa-arvosta olemme kaukana.

On hienoa, että Mikanderin kaltaisissa kotitalouksissa kotityöt jakaantuvat miehen ja naisen välillä molempia tyydyttävällä tavalla. Iloitsen myös siitä, että ihmisillä on näennäisen hyvät käytöstavat esimerkiksi silloin, kun joku mieshenkilö aukaisee oven Mikanderille hänen omien sanojensa mukaan. Työnjako ja käytöstavat siis pelaa, mutta entäs se sukupuolineutraalius?

Sukupuolineutraaliudella tarkoitetaan ainakin nopeasti suomisanakirjasta vilkaistuna sitä, että kaikki sukupuolet, niin miehet, naiset kuin muunsukupuolisetkin otetaan tasavertaisesti huomioon sukupuolesta riippumatta. Kukin yksilö voi hakea osaamistaan vastaavaan työhön tai harrastukseen oli sukupuoli mikä tahansa ja kaikilla on tasavertaiset ihmisoikeudet. Tai ainakin pitäisi olla.

Mikander, ole nainen rauhassa niin paljon kuin haluat.

Siinä ei mikään sinua pysäytä, mutta älä estä muita ilmaisemasta sukupuoli-identiteettiään eri lailla kuin sinä. Toisten talouksissa työt jakaantuvat eri lailla ja se ei ole sinulta mitään pois. Jos et niistä sukupuolineutraaleista vessoista tykkää, niin älä mene sellaiseen. Niin yksinkertaista se on.

Elli Vuorio

Journalistiopiskelija

>>>>>>> Stashed changes