Kolumni: Tie on kylän elämänlanka

Kun turhautuneena lukee ely-keskuksen niukoista varoista Pohjanmaan rannikon kunnille ja kaupungeille, tulee otsikossa mainittu sanonta mieleen. Uttermossalaiset tuntevat, että heidän ylitseen on ajettu, koska rahoitusta ei tielle ole järjestynyt. Täysin ymmärrettävää, kun tietää miten kylän yrittäjät ja aktivistit yrittävät ylläpitää elämää ja tulevaisuuden uskoa maaseudulla.

Huonokuntoisen tien hoitoon tarvitaan apua. Kaksi kertaa on yhteisin voimin perusparannettu Uttermossan tietä. 1980-luvun puolivälissä sai kylän vanhin, kuten häntä kutsun, Hugo Aittamäki, minut puhumaan heidän puolestaan tien ja tulipalossa tuhoutuneen nuorisoseurantalon jälleenrakentamisen puolesta. Yhteistyö naapurikunnan Kärjenkosken kanssa oli myös aiheena.

Toinen suuri Uttermossantien perusparannus tehtiin vuonna 2004. Uhkana oli, että vanha öljysorakerros poistetaan ja tiestä tulisi soratie. Saimme yhdessä tielaitoksen johtaja Juhani Salosen ja hänen ”oikean kätensä” Anders Östergårdin kanssa aikaan uuden tiesuunnitelman.

Tie sai päällysteen, joka on kestänyt melkein viisitoista vuotta.

Palaan mielenkiintoiseen episodiin, joka tapahtui toisen perusparannuksen loppuvaiheessa lounastapaamisella paikallisen tiemestarin Stig-Erik Ingvesin ja aluetiemestari Tammisen kanssa Teuvalla. He sanoivat olevansa voimattomia, koska suunnittelussa oli puutteita. Tarvittiin lisämääräraha kahdeksalle tierummulle metsäojien vesien juoksuttamista varten.

Minua pyydettiin ottamaan yhteyttä tielaitoksen johtaja Saloseen, koska minulla oli Ingvesin ja Tammisen mielestä parhaat edellytykset viedä asiaa eteenpäin käyttämäni matkapuhelimen ansiosta. Kun Salonen soittaessani tunnisti ääneni, mutisi hän ”mitä nyt taas?”. Esitin asiani ääni hieman vavisten. ”Tiemestareiden lompakko on tyhjä". "Kuten tavallisesti” vastasi Salonen.

Kun asiasta hetken väännettiin, hän myöntyi, ja lupasi kohteeseen tarvittavat rahat.

Hans Ingvesgård, kunnallisneuvos Lapväärtistä.