Ei unohdeta maaseutua

Joka kesä havahdutaan siihen, että paikallislehden sivuilla haastatellaan tai kadulla ja naapurissa tulee vastaan kesävieraita, jotka ylistävät entistä asuinaluettaan. He haikailevat paluuta Suupohjaan. Usein heillä on jäljellä vielä tiivis yhteys paikkakuntaan.

Monelle ajatus paluusta ei ole periaatteessa vastenmielinen, mutta kerran lähdettyään, ei se olekaan niin helppoa. Paluuajatuksille tulee tilaa varmimmin vasta kun oma työura alkaa olla päätepisteessään. Silloin muutto synnyinseudun kotipoluille tuntuu jopa mahdolliselta.

Maailmalla liikkuessa mieli vetää lopulta sinne, missä oman elämän juuret sijaitsevat.

On ymmärrettävää, että parinkymmenen ikävuoden ikäisenä nuori etsii paikkaansa elämässään. Edessä ovat mahdollisesti opiskelut tai työelämään siirtyminen. Muutto toisaalle tuntuu silloin liiankin itsestään selvältä. Toisaalta yhä harvemmin nuorilla on muutakaan vaihtoehtoa, etenkin jos lähellä ei ole jatko-opinnoille mahdollisuuksia. Jos kuitenkin päättäisi hakeutua suoraan työelämään, ei sekään ole ihan itsestään selvä vaihtoehto. Työpaikkojen tarjonta kun on rajallinen.

Maassamme ollaan vauhdilla keskittämässä väestöä suuriin kaupunkikeskuksiin. Sitä ajavat pääasiassa näiden kaupunkien virkamiehet, jopa sellaiset, joilla itsellään on juuret ja henkilökohtaisia yhteyksiä maaseutuun. Järkevämpää olisi heiltä valjastaa tuo työ elävien maaseutualueiden kehittämiseen. Se turvaisi riittävän väestömäärän ja palvelut myös näillä alueilla.

>>>>>>> Stashed changes