Kyllä kannattaa kivahtaa

Marraskuussa tasan kymmen vuotta sitten Kristiinan Raatihuoneen yläkerrassa yleisötilaisuudessa esiteltiin Itäpuolelle tehtyä tie- ja rakennussuunnitelmaa. Vakaa aikomus oli suoristaa Lapväärtintietä moottoritiemäiseksi väyläksi ja samalla purkaa rautatiensilta pois. Yleisössä suunnitelmia vastustettiin. Moottoritiemäinen väylä ei sovi Kristiinaan tärkeimmälle sisääntulotielle ja rakennettavan sillan on ympäristöineen sovelluttava kaupungin vanhaan kulttuuriympäristöön.

Tiesuunnitelmaa esittelemässä ollut suunnittelupäällikkö viittasi kintaalla moisille vaatimuksille. Päällikkö totesi, ettei rakennettavasta sillasta pidä tehdä ”jotain ihmeellistä”, vaan vähäeleinen ja avara silta on sopiva.

Paikallinen väki halusi ainakin rautatiesillan kaiteita tukevat vanhat kivitolpat uusiokäyttöön jollain tapaa.

Ei käy, vastasi siltainsinööri ja tilalle oltiin tuomassa kiinalaisia kiviä.

Tänä päivänä Itäpuolen silta on kunnostettu. Se on nykyaikainen ja turvallinen liikkua. Vanhoja kivitolppia on edelleen pystyssä kaupungin länsipuolella rannan kävelytiellä.

Itäpuolelta kaupunkiin tullessa edessä avautuu edelleen kaunis näkymä, eikä Kristiinaan lasketella avaraa moottoritiemäistä väylää pitkin.

Viranomaiset ja kaupunkilaiset saivat yhdessä aikaan kompromissin, johon ollaan tyytyväisiä.

Sama tavoite on Pitkänsillan kohdalla. Korjata pitää, mutta kaikkea ei tarvitse hävittää.

Paikkakunnan omaleimaisuutta kunnioittamalla arvostetaan nykyisiä asukkaita ja tehdään palvelus tuleville sukupolville.