Laiska ihminen levittää roskaa

Tavaroiden kierrätys ja jätteiden käsittely on tehty helpommaksi kuin koskaan. Siitä huolimatta hylättyyn omaisuuteen törmää usein yllättävissä paikoissa. Metsässä näkee toisinaan hylätyn huonekalun tai kodinkoneen. Tien varsilla lojuu roskapusseja, jotka on ilmeisesti heitetty autosta. Vaikka törky on omista silmistä poissa, häiritsee se vietävästi muita kanssaeläjiä ihmisistä luontoon asti.

Suurista tavaroista pääsisi helposti ja hyvällä omallatunnolla eroon käyttämällä hyötykäyttöasemien palveluja. Mutta ei. Esimerkiksi Skaftungissa oli metallinkeräyksen astian viereen aseteltu nätisti vanhoja ikkunoita ja ulko-ovi. Minkä tähden, sitä ei tarina kerro. Oliko tarkoitus jättää ne muille otettaviksi vai yksinkertaisesti jättää siihen?

Käyttökelpoiselle tavaralle, jota itse ei enää tarvitse, löytää vaivattomasti uuden omistajan lahjoittamalla tai viemällä kirpputorille. Moni on laittanut kotinsa portille laatikon, josta halukkaat saavat ottaa omakseen tavaraa.

Kun on jätteestä kyse, niin ekopisteille voi viedä keräyspaperia, pienmetallia, muovia, pahvia ja lasipakkauksia. On vaatekeräyksiä ja vapaa-ajanasunnoille omat jäteastiat tarjolla. Hyötykäyttöasemilla ohjataan ja autetaan kädestä pitäen, mihin laatikkoon mikäkin jäte kuuluvat. Oletuksena on, että jokaisessa kotitaloudessa tai taloyhtiössä on omalaatikko, johon roskiansa paiskata, jos lajittelu ei maistu.

Erityisesti nyt kuivuuden aikana on ylimääräinen sormien heristys tupakoitsijoille. Natsoja ei heitellä luontoon nyt eikä koskaan. Ne laitetaan niille kuuluviin astioihin. Sama pätee nuuskamälleihin.

Kyse ei ole siitä, ettei saatavilla ole tietoa kierrätyksestä tai paikkoja, joihin viedä jätteensä. Kyse on vain ihmisen saamattomuudesta ja välinpitämättömyydestä. Päteekö tässä vanha viisaus, että asioiden helpoksi tekeminen kasvattaa laiskuutta?