Liika luottamus on vaarallista

Kristiinan kaupunginjohtajan valinta valtuustossa oli hämmentävä kokonaisuus.

Ensin Pauliina Andlin (kesk.) ehdotti viran pistämistä uudelleen hakuun lisäehdokkaiden toivossa. Anja Heinänen (sd.) ja Nina Jolkkonen-Porander (kesk.) kannattivat ehdotusta.

Äänestyksessä poikettiin perinteistä. Yleensä äänet jakautuvat valtaenemmistössä olevan RKP:n ja muiden puolueiden kesken. Yllätys oli, että vähemmistöryhmistä kolme – konkari Petri Pihlajaniemi (kok.), keskustalainen Paavo Rantala ja ensikertalainen valtuutettu Jari Salmela (ps.) – lipesivät totutusta kaavasta. He äänestivät Andlinin ehdotusta vastaan kannattaen kaupunginjohtajan valinnan toimittamista.

Toinen häkeltävä seikka oli, ettei kaupunginjohtajasta päädytty äänestämään. Yleensä järjestetään suljettu lippuäänestys.

Valtuusto oli vaarallisen yksimielinen päätöksessään.

Hallituksen nimeämä vastaehdokas Åsa Blomstedt (r.) ja kaupunkilaiset olisivat ansainneet toisenlaisen käsittelyn asiassa.

Kokouksen jälkeen keskustelua johtajavalinnasta jatkettiin käytäväpuheissa ja sosiaalisessa mediassa. Ihmetystä aiheuttaa se, että hetki sitten viran hakuajan jatkamisen puolesta äänestäneitä valtuutettuja oli nyt hehkuttamassa suuresti johtajapäätöstä. Ristiriitaista sakkia.

Viran laittaminen uudelleen hakuun olisi ollut järkevää. Se olisi myös vahvistanut Mila Segervallin (r.) valintaa. Jälkipuheet olisi pyyhitty pois. Jos moka tulee, saadaan varmasti kuulla, että näin käy, kun tehdään liian yksioikoinen valinta. Liika luottamus lienee myös helppo alkulaukaus uudelle johtajalle, jonka on pakko varautua myös vastatuuleen.

>>>>>>> Stashed changes