Pakko on luottaa

Näinä päivinä on monta kertaa tuntunut, että Suupohja, Suomi ja koko maailma elää kuin epätodellisessa tieteiselokuvassa. Korona on mullistanut jokaisen arkea monella tavalla. Huoli itsestä, perhepiiristä, ystävistä, naapureista ja muista on nyt suuri. Samalla ei voi olla ajattelematta, kuinka yksin asuvat pärjäävät.

Yhtä lailla huolta kantaa myös siitä, kuinka seudun yrittäjät ja kunnat selviävät näissä hyvin poikkeuksellisissa oloissa. Vielä viime viikolla esimerkiksi Kristiinassa kaupunginjohto uskoi, että koronasta selvitään ilman yhteistoimintaneuvotteluja. Ei mennyt kuin viikon päivät, ja myös Kristiina ilmoitti suunnittelevansa yt-neuvotteluja.

Kaiken epävarmuuden keskellä on silti paljon toivoa. Se lähtee ihmisistä. Näitä ihmisiä on onneksi paljon, ja heistä voi lukea tästäkin lehdestä. Nuori kristiinalaiskampaaja Emilia Jormanainen (sivu 6) esimerkiksi luottaa siihen, että tämän poikkeuksellisen vaiheen yli päästyä puhelin soi tiuhaan. Pukinsaaren leirintäalueen yrittäjä Ari Suomi (sivu 2) valmistautuu jo tulevaan kesään. Asiakkaiden varaukset eivät ole hyytyneet. Myös se kertoo toivosta.

Lisäksi tavalliset ihmiset ovat kertoneet, että he voivat auttaa hädässä olevia. Isojoen kunta aloitti koronakökän, johon ensimmäisten joukossa vapaaehtoiseksi ilmoittautui kodesjärveläinen Soile Hietaoja (sivu 2.). Hän sanoo, että hänelle voi soittaa jos huolet alkavat myllertää mielessä.

Tämä aika tullaan joskus muistamaan muun muassa näistä ihmisistä ja heidän sanoistaan.

”Pakko on luottaa siihen, että selvitään”, kiteyttää nuori yrittäjä Emilia Jormanainen Kristiinan Kantakaupungista. Voiko asiaa tämän paremmin enää sanoa?