Unohdettu on ehkä löydetty

Usea kristiinalainen on parina viime kesänä huomannut Carlsron huvilan Suurjärven rannalla. Sinne on lenkkeilty ja pyöräilty nautiskelemaan museon kesäkahvilan herkuista ja lumoavasta pihapiiristä.

Pihalla vanhojen puiden varjossa istuessa on katse viipynyt hetkisen Carlsron ainutlaatuisessa pitsihuvilassa ja sen arkkitehtuurissa. Talon kauniita yksityiskohtia huomaa kerta kerralta enemmän. Museossa on niin valtava määrä esineistöä, että henkeä haukkoo.

Huvila museoineen on ollut järven rannalla vuosikymmeniä, mutta vasta viime aikoina paikka on noussut keskusteluihin. Päättäjätkin ovat kääntäneet katseensa kohti Suurjärven rantaa. Jos vielä viisi vuotta sitten olisi kaupungin poliitikoille julistanut Carlsron huvilan korjaamistarpeita, olisi huutoon viitattu mittavalla kintaalla.

Kyseessä on ainoa kaupungin omistama ja ylläpitämä museo, joka on enemmän kuin riutunut rakennus.

Talon arvokkuus on arkkitehtuurissa ja siinä, ettei vastaavaa löydy Kristiinassa.

Pohjalainen rakennusperintö -yhdistys on huomannut huvilan arvokkuuden ja ehdottaa sitä suojelukohteeksi. Siinä olisi hieno alku kohti pitsihuvilan ansaitsemaa arvostusta ja kaivattua talon korjausta.

Arvostus kasvaa, jos kaupunki saa Carlsron museokortti-verkostoon. Siinä yhdellä kortilla saa käydä kaikissa verkostoon kuuluvissa museoissa pitkin Suomea.

Carlsrossa oli yli 2 000 kävijää viime kesänä. Mikäli museokortti käy siellä jatkossa sisäänpääsynä, voi ennustaa kävijämäärän kasvavan kohisten. Alueemme matkailu saa osansa, sillä sellaisia matkailijoita on, jotka reissaavat museokortti kompassinaan.