Valot syttyivät Karhusaaressa

Kristiinasta kuuluu nyt hyviä uutisia. Jo pitkään on surtu sitä, kun entinen suurtyöllistäjä Pohjolan voima on tehnyt hiljaista lähtöä kaupungista. Syksyllä yhtiö kertoi pistävänsä osan Karhusaaren teollisuusalueen rakennuksia myyntiin. Osa puretaan.

Pessimistit löivät jo lanttinsa vetoa siitä, että jäljelle jäävät rakennukset jäävät kumisemaan ikiajoiksi tyhjyyttään meren ääreen. Mutta Pohjolan voimassa uskottiin, että niille kyllä löytyy uusia käyttäjiä. Niin myös kävi. Kristiinan Lintulassa asuva yrittäjä Petri Pihlajaniemi osti osan Karhusaaren rakennuksista. Hän kuvailee aluetta poikkeukselliseksi jopa koko Suomen mittakaavassa, eikä syyttä. Onhan vieressä satama, eikä Karhusaaresta tarvitse ajaa kuin muutama minuutti niin ollaan jo Eurooppatie kasilla, joka yhdistää koko Suomen läntisen rannikon aina Turusta Ouluun.

Pihlajaniemen esimerkki vetää taatusti myöhemmin lisää uusia yrittäjiä Karhusaareen tyhjiin tiloihin, jotka ovat loistavassa kunnossa. Alueelta on tiettävästi vielä myymättä muun muassa valtavan kokoinen turbiinisali, jossa piisaa korkeutta, pituutta ja leveyttä. Tällaisia mammutteja tulee harvoin tyrkylle Suupohjassa.

Hyviä uutisia kiirii myös paikallispolitiikasta.

Vasarat alkavat paukkua ensi vuonna Kantakaupungin koululla, jonne rakennetaan kaivattua lisätilaa. Lisäneliöiden saaminen on enää kiinni tasan yhdestä nuijan kopautuksesta, eli hyväksyykö kaupunginvaltuusto talousarvioesityksen puolentoista viikon päästä.

Vielä ei tiedetä, mitä Itäpuolella purettavien niin kutsuttujen Talaksen ja Palmun talojen tilalle nousee. On hyvin mahdollista, että sieltäkin suunnalta kuullaan mukavia uutisia jonkin ajan päästä.