Ylivalta on jarru kehitykselle

Kristiinalainen kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Pauliina Andlin (kesk.) kertoi, ettei asetu ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa. Hän on kyllästynyt yhden puolueen eli RKP:n ylivaltaan. Muiden puolueiden mielipiteitä kuullaan, mutta heitä ei kuunnella.

Ylivallan saaminen on petollista. Vaikka kuinka hartaasti puheissa ja käytävillä vakuutetaan, että päättäjien kokouksissa on hyvä henki ja keskustelua, on loppujen lopuksi päätös vain yhden ryhmän kädessä.

Sen huomaa esimerkiksi Kristiinassa kaupunginvaltuuston äänestyksissä, joissa tulokset pystyy ennakoimaan eittämättä joka kerta. RKP:n kannattama ehdotus on se, joka menee läpi, sillä ryhmäkuri on vahva.

Kannattaako Kristiinan valtuustossa edes äänestää, sillä teatteriahan se vain on?

Peruskoulun matematiikalla voidaan suoraan summata, ettei yhden kaupungin asioita viedä eteenpäin näin suppealla asiantuntemuksella. Jotta asiat kehittyvät, tarvitaan laajaa keskustelua ja asiantuntevuutta, sekä monipuolisesti eri väestöryhmien edustajien näkemyksiä.

Kristiinassa RKP:n päättävää asemaa vahvisti se, että kaupunginjohtaja valittiin heidän valtuutetuistaan. Toivottavasti Mila Segervall (r.) pystyy ulottamaan oman katseensa koko kaupungin ylle puolueettomasti, vaikka hänelle annettaisiin taustalla edustamansa puolueen ohjeistusta.

Valtuutettu Andlin osuu siinä oikeaan, että jos asioiden halutaan jatkuvan näin Kristiinassa, niin silloin ne saavat jatkua entisellään. Poliittisen päättäjien yläpuolella ovat toki vieläkin suuremmat vallan käyttäjät, jotka halutessaan voivat tehdä muutoksen. He ovat äänestäjät.