En saanut lääkäriapua suomeksi

Liukastuin pihassani 15.3. Minulla oli käsineet kädessä ja tietokonelaukku vasemmassa kädessäni. Sen osuessa maahan vääntyivät keskisormi, nimetön ja pikkusormi taaksepäin. Taipuma oli niin suuri, että iho repeytyi ja jokin verisuoni katkesi keskisormen ja nimettömän taipeessa. Verta tuli paljon.

Sidoin itse käteni ja ajoin autolla terveyskeskukseen Kristiinaan. Siellä otti ystävällinen hoittaja minut vastaan, puhdisti haavat ja laittoi uuden sidoksen. Minun piti odottaa kolme tuntia ennen kuin lääkäri tuli. Hän ei osannut suomea, vaan hoitaja toimi tulkkina.

Lääkäri neuloi haavat ja lähetti minut röntgeniin. Sen jälkeen jouduin odottamaan 1,5 tuntia. Minut oli ilmeisesti unohdettu, sillä vasta kun huomautin ohi kulkevalle samalle, suomea osaamattomalle lääkärille, hän otti minut vastaan.

Lääkäri ei kuitenkaan osannut tulkita röntgenkuvaa, vaan pyysi avuksi toisen, suomea puhuvan lääkärin. Tämä epäili sormessa murtumaa ja sanoi, että sormet pitäisi ehkä lastoittaa. Hän pyysi tulemaan seuraavana päivänä uudelleen, jotta sormista voitaisiin ottaa uusi röntgenkuva.

Kuva otettiin seuraavana päivänä, ja minut otti vastaan toinen vain ruotsia puhuva lääkäri. Osaan sen verran ruotsia, että sanoin, että haluan suomea puhuvan lääkärin, hän vastasi, että ”se on tilattava etukäteen!”

Hän laittoi puhelimen väliimme pöydälle ja sen avulla keskustelumme tulkattiin. Minulle ei kerrottu, oliko toisessa päässä ihminen vai oliko kyseessä robotti.

Tämä vain ruotsia puhuva lääkäri sanoi, että sormissa ei ole murtumaa, eikä niitä sen takia tarvitse lastoittaa. Viikkoa myöhemmin minulle soitti sairaanhoitaja, joka tiedusteli vointiani. Hän kertoi, että kun röntgenkuvia oli katsottu uudelleen, oli nimettömässä ja keskisormessa todettu murtuma.

Hoitaja kysyi, halusinko, että sormet lastoitetaan. En halunnut sitä, koska sijoiltaan menneet sormenluut olivat jo alkaneet asettua uuteen asentoon, josta ne olisi pitänyt vääntää irti. Se olisi pitkittänyt paranemista ja kipua.

Täytän kohta 85 vuotta ja olen jo tottunut tulemaan toimeen vammani kanssa. Sormet ovat jääneet koukkuun, mutta olen itse hieronut ja taivutellut niitä.

Nivelten asento on parantunut, ja kun tikit otetaan pois, jatkan itsehoitoa.

Halina Guldberg

Lapväärtti