Geopark vai tuulipark?

Työni 1980- ja 90-luvuilla vei minut usein Pohjois-Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle. Miellyin silloin erityisesti Lauhanvuoren ympäristön maisemiin.

En ollut käynyt seudulla pariin vuosikymmeneen. Päästyäni eläkkeelle päätin käydä siellä uudelleen. Saavuttuani Kangasjärvelle sen vesipinta loisti aurinkoisen ja lähes tuulettoman päivän ansiosta peilikirkkaana ja tyynenä. Kävelyretki hiljaisen leirintäalueen rantamaisemissa antoi kulkijalle mielihyvän tuntemuksia ja tunsin saavani aivan uutta energiaa. Jatkoin matkaani Kivijadan kautta Spitaalijärvelle ja sieltä Lauhanvuoren huipulle.

Luontomatkailijan palveluihin oli tehty paljon hyviä uudistuksia. Kiipesin kansallispuiston laella olevaan näkötorniin.

Näkymä oli tyrmäävä. Maisemaa häiritsivät lähes jokaisesta suunnasta näkyvät tuulimyllyt, se ei ollut enää entisensä. Näkymä oli ennemminkin yhtä rauhaton kuin täältä helsinkiläisen kerrostalon ikkunasta katsottaessa.

Tuulivoimalalla on kuulemma tällä hetkellä hyvin voimakkaasti yhteiskuntaa ohjaava status. Aivan kuin 30 vuotta sitten oli bioenergialla, hakkeella ja turpeella.

Tällä hetkellä ehkä eniten myllyistä huolissaan ovat vain niiden lähiasukkaiksi joutuneet. Suurimman osan ihmisistä ne saavat mietteliäiksi, ovat mieluimmin ottamatta kantaa ja toivovat ”kunhan ei vain minun takapihalleni”.

Myllyjen rakentaminen kuulemma jatkuu. Suunnitteilla on Eiffeltornin korkuisia myllyjä. Yritän luoda mielikuvaa näköalatorniin avautuvista myllyryhmistä, jotka kansallispuiston laitamilla kohoaisivat 100–200 metriä silmänkorkeuteni yläpuolelle.

Olen sanaton. Mietin, ovatko tuulipuistot todellisuudessa vain tuulienergiajätteiden kaatopaikkoja, kun niitä ei rakenneta kaupunkien keskelle ja liepeille. Tuuleehan sielläkin ja energiansiirtomatkat ovat lyhyempiä.

Maaseutumaisemassa haitat ovat selvästi visuaalisempia. Haittojen havaitsemiseksi ei tarvitse esittää minkäänlaisia rätinkejä, ne voi kuka tahansa nähdä. Miten on mahdollista, että geopark-statuksen voi saada kaatopaikkojen keskelle?

Olemmeko tulleet tuulimyllyjen osalla tilanteeseen, jossa vastuu pitäisi ulottaa jo laajemmalle? Siinä olisi varmaan ympäristö- ja elinkeinoministeriöllä miettimisen paikka.

Ei voi olla, että rakentamiseen tarvittavien lupien myöntämisessä vastuun joutuvat ottamaan ne, jotka ovat päätöksenteossaan muiden mielipiteiden varassa ja vieläpä taidokkaan manipuloinnin kohteena.

Eihän mitään näin suuresti maisemakuvaa ja ympäristöään muokkaavia hankkeita voida Suomessa toteuttaa, ellei niiden rakentamispäätöksistä kanneta huolta jonkun ministeriön toimesta.

Varmaan jo yksikin Eiffeltornin korkuinen, yksityisenkin rahoittaman, turvevoimalan savupiippu saisi jopa Brysselin rauhattomaksi.

Nyt pitäisi löytää joku, joka uskaltaa puhaltaa pilliin.

Peli poikki ja sitten miettimään, mitä oikeastaan ollaan tekemässä.